Ihan kohta se on sitten pojalla kourassa. Ajokortti siis. Liukkaalla on harjoiteltu ja moottoritiellä hurjasteltu. Ja kaikki on ollut kivaa. Eniten jännittää kirjalliset kokeet, nuo inhottavat pikku väittämät, joista etsii kompaa koko ajan


Äitiä hirvittää moni asia autokoulun jälkeen. Onko autoilukulttuuri  muuttunut niin kuin kaikki muukin?

Jos en kyennyt päästämään pikkuisiani  kiipeilemään samoilla kallioilla, joilla itse 5-vuotiaana kiipeilin, enkä liftaamaan ympäri Suomen 15-vuotiaana jonkun bändin perässä, niin kuinka kykenen päästämään tuon täysi-ikäisen muttei suinkaan aikuisen AUTON RATTIIN??

 Kahvikupillisen jälkeen järkevä minäni selittää, että samanlainen höhlä sitä olin itsekin silloin 27 vuotta sitten kun Ladani ratissa istuin. Ehkä se siitä sitten?









Vähän kyllä harmittaa, ettei tullut säästettyä sitä pikku Fiatia, jolla monet vuodet ajelin.

Mummi on kuitenkin luvannut lainata autoa aluksi. Hyvä juttu, vähän isompi auto ja kestävä, automaattikin. Ja ehkä tulee vähän bensarahaa pikkupalveluksista...

Sitä rahan kulua ei tuo nuoriso osaa edes kuvitella: huollot ja korjaukset, vakuutukset ja vieläpä AUTOILU-
VAATTEETKIN!










Kuvat: Shell-mainos/1964, Chevrolet Genuine Parts-mainos/1962, Fiat 124-mainos/1967, Autoilijan muotipukuja kesällä 1925 Suomen Kuvalehdestä. Autoilukulttuuria 1925 Suomen Kuvalehdestä.