lauantai, 1. toukokuu 2010

Vappuviuhkan valmistus

Kaikki vappuviuhkoja tekemään! Tällä ohjeella pitäisi onnistua.

ILOISTA VAPPUA t. Käpsä

                                      

Kuva ja ohjeet Kotiliestä nro 9/1966

sunnuntai, 18. huhtikuu 2010

Who cares!

     

Huhtikuu on kuukausista julmin? Vai romanttisin? The Gibson Art Calendar (1911) on päätynyt jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Rakastavaiset huhtikuisessa sateessa, toistensa lumossa, käsi kädessä aidalla istuen. "Who Cares!" huudahtaa kalenterin teksti. No joo, neidin mekkoa katsoessa tulee mieleen, että ei oo varmaan maailman mukavin vaatekappale märkänä ja kuraisena... Toisaalta ehkä pikku palvelija huolehtii vaatehuollosta kartanolla? Mutta tämähän on nyt vain ja ainoastaan tällainen realistis-romanttinen näkemys asiasta. Ja tosiaan: mitä välii, kun on rakastunut!

Kalenterisivun alalaidassa seikkailee tyytyväinen pikku Amor, joka on saanut saaliikseen lukuisia neitoja ja herrasmiehiä.Huhtikuun satoa!

 

lauantai, 10. huhtikuu 2010

Kevätkenkä, keväthattu, kevätauto!

                                         

 

Uuvuttavan pitkän ja lumisen talven jälkeen kevät on saapunut rajusti ainakin tänne eteläiseen Suomeen. Viikossa lumet ovat lähes sulaneet teiltä ja pihoilta, vaikka jättimäisiä kasoja onkin vielä siellä sun täällä. Kansalaisten pukeutumisen yleisilme (ainakin tänään Helsingin keskustassa) on vielä MUSTA. Mutta kaupat pursuavat keväisiä värejä: hempeän sinisiä, vihreitä, punaisia ja keltaisia hepeneitä.

Kevätuutuudet eivät ole viime vuosien keksintö. Lehtiä selaamalla tulee mieleen, että kevään tulo on tainnut aiemmin olla  nykyistä paljon, paljon merkittävämpää. Ensimmäiset varovaiset kevätmainokset löytyvät lehtien maaliskuun numeroissa, mutta huhtikuu on varsinainen kevään räjähdys. Sieltä löytyvät niin kevätkankaat kuin kevätkaramellitkin.

Keväthattuja ei nykypäivänä juurikaan näe. Huhtikuinen Hopeapeili vuodelta 1958 esittelee hattumalliston valloittavat uutuudet. Pallollinen, hattusilkistä valmistettu profiilihattu on Anni Rinteen suunnittelema. Le Chapeaun organzasta valmistettu kupuhattu on koristettu muutamalla sulalla. Enni Toivon kokoelmasta löytyi lierihattu sydvestin tapaan, somisteena ripsinauhasta tehty solmuke. Sen mainitaan parantavan sekä hiusten että ihon väriä kauniisti.

                          

 

Itse toivoisin ehkä eniten kevätautoa. Vanha pitäisi vaihtaa jo kulutuksenkin vuoksi, mutta mistä löytyisi se häikäisevän uusi (ja edullinen, vähäpäästöinen, kestävä jne) auto kevät-, kesä-, syys- ja talvikäyttöön? Se jonka ratissa minäkin voisin omistaa koko maailman?

Kuvat: Viva kenkämainos/1937,  Grand Magasin-mainos/1919, Karamellitehdas Koiton Kevätkaramellimainos/1931, Fix kangasmainos/1964, Keväthatut Hopeapeili 4/1958, Ford Motor Company of Finland -mainos/1931.

tiistai, 16. maaliskuu 2010

Päivän sana on puhdistautuminen

 

Tämä päivä sai minut lehteilemään vuoden 1800-luvun lopun Moderne Kunst-lehtiä ja erityisesti sen mainosliitteitä. Aikoinaan pitkän saksan lukeneellekaan eivät kaikki tuon ajan saksan kielen vivahteet avautuneet, mutta onneksi on sentään kuvat! Pikkuilmoituksista monet markkinoivat kauneuteen ja terveyteen liittyviä asioita: saippuoita, kauneudenhoitotuotteita, tervehdyttäviä juomia ja pillereitä tai erilaisia kuureja. Baden Badenissa olisi ollut tarjolla jopa vieroituskuureja opiuminkäyttäjille ja morfinisteille.

Vesi on kuitenkin vanhin voitehista ja tarjolla on useita erilaisia, kotona käytettäviä suihku- ja kylpylaitteistoja. Aika vekkulin näköisiä vehkeitä! Vuoden 1892 uutuutena mainostetaan höyrykylpylaitteistoa, jonka on kehitellyt Herr Doktor A.Kuhner, "Gesundheit"-lehden päätoimittaja. Kokoontaitettavaa laitteistoa kuvataan näppäräksi ja helppokäyttöiseksi. Tarvittava höyry syntyy messinkikattilassa, jota lämmitetään spriiliekillä. Höyry johdetaan letkua pitkin nahkaiseen huppuun, jonka alle kylpijä asettuu mukavasti istumaan. Höyrykylpyjen mainitaan olevan paras hoitokeino erityisesti kuumepohjaisiin sairauksiin, kuten kylmettymisiin, katarreihin, reumatismiin sekä influenssaan. Höyrykylvyllä saa aikaan myös riittävän puhtauden kehoonsa tänä "bakteriologian aikana".

Kuvat: Ylempi kuva: Das Schwitzbad im Hause/Moderne Kunst 1892/1. Alempi: Moosdorf&Hochhäusler/1892

lauantai, 6. maaliskuu 2010

Suudelmankestävä

         

 

Muistan pienenä tyttönä katselleeni kateellisena vuosia vanhemman sisareni meikkiarsenaalia. Äitini onneksi ymmärsi yskän ja tarjosi joskus pienen suihkauksen parfyymista tai jopa huulille hieman punaa, sellaista ärhäkkää väriä, joka oli muodissa joskus 50-luvulla. Pian pienikin kuitenkin ymmärsi, että entisillä ajoilla ja nykymenolla on eroa. On asioita, jotka ovat muotia ja sitten niitä, jotka eivät enää (tai vielä) sitä ole.

                                              

 

Yhtäkkiä keskustelun aiheena oli esimerkiksi  Leslie Hornby eli Twiggy, tuo langanlaiha englantilainen valokuvamalli, joka nousi iäkkäämpien kauhistelemaksi ja teinien ihailemaksi muoti-ikoniksi. Jaana-lehden jutussa toimittaja Oriana Fallaci pitää Twiggyä eli kotoisemmin "Tikkua" vaikeasti haastateltavana. Tikku "ei ole seksikäs, hänessä on muuta: hänessä on hellyyttä, naisellisuutta ja persoonallisuutta. Hän on Rita Hayworthin, Marilyn Monroen ja Sophia Lorenin vastakohta, hänen ulkonäössään ei ole mitään eroottisesti kiinnostavaa. Vaatteet eivät korosta hänen muotojaan, vaan hänen jalkojaan, joiden kuitenkin on oltava ohuet eikä seksikkäät. Hermafrodiittista kauneutta, on sanottu".

 

Huulipunan väri muuttui kymmenessä vuodessa kirkkaasta punaisesta yhä vaaleammaksi ja vaaleammaksi, lähes valkoiseksi silmämeikin korostaessa rajauksilla ja tönköillä ripsillä noita sielun peilejä. Sen jälkeen vain taivas on ollut rajan meikkimuodissa. Äidin käyttämää verratonta ja suudelmankestävää Sans égal-huulipunaa ei enää löydy kaupoista ja myös Jane Hellen on kadonnut markkinoilta. Cutexia ja Max Factoria voivat sentään nykytytötkin vielä käyttää.

                                              

 

Kuvat: Jane Hellen/1960, Twiggy Jaana-lehden kannessa 1/1968, Max Factor/1966, Cutex/1966, Sans ègal/1953