Joskus 80-luvulla kävin Pekka Kinnarin valokuvauskurssin  työväentalolla. Opin valokuvauksen perusteita ja kehittämään mustavalkoisia kuvia. Laitoin kotimme yhteen nurkkaan pikku pimiön ja kehitin siellä mestarilaukauksiani kuviksi. Koiria, koiria ja vielä vähän koiria on niissä kuvissa, jotka ovat siltä ajalta säilyneet. Sittemmin tuo harrastus jäi ja kamerastakin tuli vähän kerrassaan aina vain automaattisempi. Filmit vietiin kuitenkin vielä pitkään valokuvaamoon kehitettäväksi. Onneksi ei enää sentään tarvinnut ottaa vastaan kaikkia epäonnistuneita kuvia (ja maksaa niistä).

Tänä päivänä valokuvauksesta on tullut helppoa ja halpaakin. Kuvia voi huoletta räiskiä vaikka sata tai tuhat ja kotikoneella sitten valita otoksista parhaat. Kenen tahansa on  mahdollista ainakin jonkin verran käsitellä valokuvia mieleisekseen: rajata, muuttaa sävyjä ja värejä, tarkentaa jne. Se mikä nykyään tuppaa unohtumaan, on paperikuvien tilaaminen. Valtaosa kuvista on säilössä vain koneella ja muutaman kerran on osa kuvistamme jo kadonnutkin, osa niistä aivan korvaamattomia.

Se mikä valokuvaamisessa oli minulle vaikeaa ennen, on sitä edelleenkin. Sopivan kohteen, kuvakulman, valon löytäminen. Ohikiitävä hetki, liike, ilme... Ei ole helppoa valokuvaaminen kuitenkaan.




Kuvat: Anton Podorowsky Oy:n valokuvauskonemainos/1920, Foto Oy:n mainos/1936