Viikon vinkki: Mikset käyttäisi laitteita, jotka helpottavat elämääsi?

                                              

Kuva: Insinööritoimisto Zitting ja K:in kodinkonemainos/1924

 

 

 

Joskus komeroista löytyy aarteita, pussien pohjilta muistoja, jotka muuttavat löytäjänsä lapseksi jälleen. Äidin tekemä pikkuinen mekko, nilkkasukat ja sandaalit. Saparoissa lettinauhat ja polvissa rupia. Datsun Bluebirdillä isän kanssa Tullinpuomin Shellille, jossa poika täytti tankin. Shelliltä sai vuonna 1969 keltaisen Lastenpassin, johon kerättiin leimoja joka käynnillä. Passi lähetettiin sen täytyttyä Shellin toimistoon, josta sen sai pian takaisin ja lisäksi uuden tyhjän passin sekä "pienen yllätyslahjan". Lahjaa en muista, mutta sen kyllä, mitä hämmästystä passini herätti Englannin maaseudulla, kylän pienellä huoltamolla. Leimasinta ei löytynyt ja omistaja kirjoitti passiin "leiman" käsin.

 

Niiltä ajoita muistan myös Gulf-aseman, joka mielestäni sijaitsi Mannerheimintiellä, siinä jossain vanhan messuhallin kohdilla. Sen ohi ajettiin usein, muttei pysähdytty juuri koskaan. Minkäköhän ihmeen takia? Myöhemmin tärkeäksi huoltoasemaksi kohosi eräs tietty Union, jolta Hurriganesin keikkabussi tapasi lähteä keikkapaikkaa kohti. Sinne kimmojen kanssa karattiin, vaikka kesken koulupäivän. Se oli sitten 70-lukua se.

 

90-luvun bensis oli Pukinmäen Esso, nyt jo vainaa sekin. Mitä sieltä ei löytynyt, ei myöskään tarvinnut. Ja nyt tarkoitan siis autoiluun liittyviä asioita. Tämän päivän tankkausasema on lähialueenTebski. Se, josta saa myös ruokaa, hampurilaisia, pizzaa. Mutta myös renkaanvaihdon, pesun ja varaosiakin. Eli harvinaisuus lajiaan tämän päivän huoltsikoissa.

 

Kuvat: Shell Lastenpassi/1969, Gulf -mainos/1964, Union -mainos/1966

                                                         

Jo kulman takana vaaniva kevät saa aina aikaiseksi tämän saman tunteen: jotain tarttis tehdä. Viimeisen vuoden aikana Pilates-harrastus on jäänyt ja nyt olisi aika uudelle. Suloisenkaunista naisvoikkaa vai jämerämpää kuntoilua?

  

 

Helpotuksekseni ikuinen ohjenuorani Suomen Urheilulehti kertoo artikkelissaan "Saattavatko ruumiilliset harjoitukset olla henkiselle kehityksellemme haitaksi?"(1904), että voin huoleti jatkaa myös fyysistä rasitusta pelkäämättä järkikullan katoamista. Artikkelin kirjoittaja I.W. vakuuttaa epäilijät vankoin, helsinkiläisissä lyseoissa tehdyin tilastollisin tutkimuksin.  Vertailut osoittivat, että lukuaineissa hyvin menestyneet oppilaat olivat hyviä myös voimistelussa ja "huolimattomien ja huonokykyisten oppilaiden" arvosanat voimistelussa olivat heikot.

Kehoa rakentamaan siis, vaikka lepotuoli huutelee puoleensa.

                                                                  

                             

 

Viikon vinkki nro 2:  Taukojumppa työpaikallesi

Kuvat:Voimistelukirjan mainos/Otava/1933, Bovril-mainos/1916, Painijat/Suomen Urheilulehti/1903,Foot,s Adjustable Rest-Chair-mainos/1916, Pyramidikuva/Suomen Urheilulehti

 

Tämän talvena lumen ja pakkasten määrä jaksavat yllättää. Pääkaupunkilainen oli jo ehtinyt lähes unohtaa mitä kaikkia lumen, jään ja pakkasen iloja onkaan: jäälyhtyjä, lumienkeleita ja lumiukkoja,  pertsaa, potkukelkkailua, retkiluistelua ja lumikenkäilyä ja ties mitä!

Pikku koira on löytänyt lähimetsistä uuden maailman. Lumi on saanut aikaan ennennäkemättömiä reittejä, pieniä polkuja mitä mahdottomimmissa paikoissa. Ylitämme jyrkät kalliot, vetisen suon ja syvät ojat huomaamatta, uusia näkymiä ihaillen.

                                                   

 

Viikon vinkki:

              

Kuvat: Lumiukko/itse tehty aapinen n. 1940-luvulta/tekijä tuntematon, Lumikenkäilijä -kuva/Suomen Urheilulehti 1902, Banaaneja -mainos/1921

 

Kävelyllä -blogi on elänyt omaa elämäänsä vuoden 2008 kesästä asti. Ja hyvin on pärjäillyt kun vilkaisin kävijätilastoja - mahtava määrä lukijoita, katselijoita, kurkistelijoita ja  piipahtajia on blogissa käynyt, vaikka uutta materiaalia ei ole sivuille tullut aikoihin. Ehkä nyt olisi aika taas lisäillä jotain? Vähän kerrassaan ja hissun kissun... Viime kesän kirppari- ja divarilöydöt innostavat, samoin lähenevä kevät. Juu, kyllä tammikuussa saa aloittaa haaveilun keväästä.

 

Kuva: Me Naiset -lehti nro 9/1966

Aika kivoja lastenlauluja on maailmassa. Tämän Makkaralaulun (joka on ilmeisen vanha) kuulin ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten työkaverin laulamana.

Makkaralaulu

Makkaras on kaksi päätä
toinen pää on tää
ja toinen pää on tää
- se on vaikea ymmärtää.

Toisesta päästä kun puraisee,
niin toinen pää se jää,
se vastakkainen pää se jää.

Ei koskaan lakkaa kaikumasta
laulu makkarasta,
ja laulu makkarasta
ja laulu makkarasta.

Ei koskaan lakkaa kaikumasta
laulu makkarasta,
laulu makkarasta.

Tämä kesä on kulunut ilman lomaa. Kuukauden yhtenäiseen kesälomaan tottuneena ajattelin toukokuussa, että kesäduuni kääntyy bluesin puolelle viimeistään heinäkuussa. No nyt on kesätyötä vielä kaksi viikkoa jäljellä ja duurissa mennään edelleenkin. Ja hämmästyttävintä on, että tämä kesä on ollut yksi elämäni touhukkaimpia. Viikonloppuisin on ehtinyt reissata, rellestää ja harrastaa enemmän kuin koskaan. Joku on valittanut, että kesä on sateinen ja kylmä. Olemme tainneet väistellä pahimmat kuurot kun en ole huomannut erityisiä sateita? Aurinkoa on riittänyt niin pyöräilyyn, melontaan, souteluun, kalastukseen kuin nuotion poltteluunkin



Lempihuvini laiskottelu on sekin kuulunut ohjelmaan sopivassa määrin. Työpäivän jälkeen en nimittäin tee mitään muuta kuin laiskottelen. Paitsi tietenkin seuraan niitä huolella valitsemiani kesäsarjoja: "Francon aika" (ma-ti-ke), "Nikolai ja Julie" ja "Rimakauhua ja rakkautta" (to). Viikonlopun (la-su)sarjauusinta "2000 eekkeriä taivasta" päättyy pian - viime jaksossa itkettiin taas ihan niinkuin edelliselläkin kierroksella ;)





Kuvat: Suomen kartta ravinnollisista ja röyhtäyttävistä ruuista/Suomen Kuvalehti 1931, Pyöräilyohjeet/ Suomen Urheilulehti 1905, Retkeilykuva/ Suomen Moottorilehti 1927?, Hakaniemen autokorjaamo/1927?

Tuhannet kiitokset Kirsille (ja Tekno-Kekolle) tästä briljantista, joka onkin elämäni ensimmäinen. En siis ole ikinäkoskaankeltään tällaista jalokiveä saanut... Ei niin, että olisin odottanutkaan...Mutta mukavalta tuntuu kuitenkin :)

Koska olen ollut rentona sekä blogin päivityksen että muiden (kuitenkin edelleen tärkeiden) blogien seuraamisen suhteen, jätän haastamisen sikseen. Upeita haastettavia kyllä riittäisi, mutta aikaa ei. Ja Vuodatuskin on taas tänään niin turkasen hidas ainakin minun koneellani. Relaa sekin??

Ei ole ensimmäinen kerta kun mietin ryhtymistä Martaksi. Joskus kauan sitten opiskeluaikana kävin tutustumiskäynnillä Marttaliitossa (minkäköhän ihmeen takia...??) ja jo silloin ajattelin, että sisälläni asuu pieni martta. Jostain syystä marttailu kuitenkin tuolloin jäi. Ikäkö sen nyt sitten tekee, että aloin suunnitella jäsenyyttä uudelleen? Asuinalueellani näkyy toimivan Marttakerho - ehkä nyt?



Kirjahyllystä löytyi Otavan vuonna 1934 julkaisema "Martan keittokirja" mainioine ruokaohjeineen. Koska viime viikolla uutisoitu kantarellihuhu osoittautui (ainakin meillä päin) mätäkuun jutuksi jätän toiseen kertaan sieniohjeet, vaikka niitä kirjasta löytyykin useita.

Säilöntään löytyy kirjasta tavanomaisesta poikkeavia vinkkejä. Pinaatti neuvotaan säilömään suolaamalla. "Puhdistetut lehdet ladotaan  astiaan kerroksittain karkean suolan kanssa ja päälle pannaan ristikko ja paino, tai höyrytettynä: höyrytetty pinaatti puristetaan palloiksi ja pallot ladotaan astiaan kerroksittain karkean suolan kanssa. Ei tarvitse painoa".



Juurikasveihin kuuluvaa sikuria käytettiin lähes yksinomaan kahvinlisäkkeenä tai korvikkeena. Sikurin käsittelyohjeet kuuluvat näin: "Juuret pestään huolellisesti harjalla ja kylmällä vedellä. Sitten ne jauhetaan lihamyllyssä tai paloitellaan pieniksi kuutioiksi, kuivataan miedossa uunissa ja paahdetaan kuten kahvi. Lihamyllyssä jauhamalla sikuri saadaan tasahienoksi, se kuivuu ja paahtuu siitä syystä tasaisesti ja on lisäksi monin verroin helpompaa jauhaa paahdettuna kuin suurempina kuutioina kuivattu ja paahdettu sikuri".



Martan keittokirjasta löytyy myös useita taulukoita. Päivittäinen kalorikulutus eri toimissa oleville henkilöille löytyy omasta taulukostaan. Taidan kuulua joutilaisiin naisiin?



Tässä joitain lomailijoille sopivia kesäisiä ruokaohjeita kirjasta:

Köyhän meloni

Kurkkua, sokeria, vadelmahilloa

Kurkku kuoritaan ja leikataan viipaleiksi tai pieniksi kuutioiksi. Viipaleet ladotaan maljaan kerroksittain sokerin ja vadelmahillon kanssa. Tarjotaan jälkiruokana. Raitista ja virkistävää. Jos haluaa, voi viipaleita kostuttaa hiukan  hiukan jollakin keittämättömällä mehulla, esim. raparperi-, viinimarja- tai vadelmamehulla.

Porkkanaherskytin

Porkkanoita, sokeria, korppujauhetta, kermaa, rusinoita, 1 muna, voisulaa

Porkkanat keitetään ja jauhetaan lihamyllyssä. Soseeseen lisätään korppujauhetta, sokeria, kermaa, voisulaa, rusinoita ja muna. Seos kaadetaan voideltuun, jauhotettuun vuokaan ja paistetaan kauniin ruskeaksi. Kaadetaan vuoasta ja tarjotaan kylmänä mehukastikkeen kanssa.



Söpötys
Söpötykseen voi käyttää kaikenlaisia ruoan tähteitä, kuten perunoita, lihaa, kalaa, porkkanaa, lanttua, kaalia, sieniä j.n.e. Kaikki ainekset jauhetaan lihamyllyssä. Runsaasti silputtua, ruskistettua sipulia ja vähän valkopippuria pannaan mausteeksi. Hiukan maitoa (ja munaa) lisätään, sose vatkataan kuohkeaksi ja pannaan voideltuun vuokaan. Korppujauhetta ripotellaan pinnalle. Paistetaan kauniin ruskeaksi. Tarjotaan voisulan tai tähteeksi jääneen paistikastikkeen ja punajuurisalaatin kanssa.

Hunajasima

6 l vettä
8 kuppia hunajaa
4 kuppia kidesokeria
1 sitruuna
1/3 kuppia humaloita
1/2 - 1 tl hiivaa

Sitruunasta puserretaan mehu. Kuoresta poistetaan tarkkaan valkoinen osa ja keltainen osa leikataan suikaleiksi. Sokeria, kuorisuikaleita ja humaloita keitetään litrallisessa vettä 30-40 min.
6 litraa vettä, hunaja ja sitruunamehu sekoitetaan keskenään. Joukkoon lisätään keitetty sokeriliemi ja hiiva. Juoma saa olla sillään vuorokauden, pannaan pulloihin, jotka suljetaan ja sidotaan narulla kiinni. Joka pulloon voi panna pari rusinaa. Viedään kylmään säilöön kahdeksi viikoksi.



Kuvat: Martan keittokirja, Otava (1934), Pertinex Mäntän eväspergamiini/1936, Pauligin päivätty/1937, Pauligin Sinetti-tee/1937, Frigidaire automaattinen sähköjäähdyttäjä/1931

Pikku uutinen Helsingin Kaiku-lehdessä vuodelta 1904 kertoo Lastenhoidon edistämisyhdistyksen perustamista lastenseimistä Helsingissä. Yhdistyksen ylläpitämä, työtätekevien äitien lapsille tarkoitettu seimi sijaitsi Kallion kaupunginosassa osoitteessa 3.linja 8.



Pientä maksua vastaan saattoivat äidit jättää lapsensa tuohon seimeen työpäivän ajaksi. Maksuksi oli määritetty 25 penniä päivässä, mutta "säälittävissä tapauksissa hoidetaan lapset ilmaiseksi". Näitä säälittäviä, ilmaiseksi hoidettuja tapauksia oli noin kolmasosa hoidokkaiden koko luvusta.

Jutussa kerrotaan, että "kun lapset aamulla tuodaan laitokseen, puetaan heidät laitoksen puhtaihin vaatteihin ja saavat sitten päivän ajan hyvän hoidon ja terveellisen, voimakkaan ruoan". Laitoksen suosio oli muutamassa vuodessa voimakkaasti kasvanut "aivan vähäisestä alusta". Tuona vuonna lapsia oli hoidossa päivittäin useita kymmeniä. Yhdistyksen toinen lastenseimi sijaitsi Punavuorien kaupunginosassa.



Kuvat: Helsingin Kaiku nro 23/24 vuodelta 1904