Tämä kesä on kulunut ilman lomaa. Kuukauden yhtenäiseen kesälomaan tottuneena ajattelin toukokuussa, että kesäduuni kääntyy bluesin puolelle viimeistään heinäkuussa. No nyt on kesätyötä vielä kaksi viikkoa jäljellä ja duurissa mennään edelleenkin. Ja hämmästyttävintä on, että tämä kesä on ollut yksi elämäni touhukkaimpia. Viikonloppuisin on ehtinyt reissata, rellestää ja harrastaa enemmän kuin koskaan. Joku on valittanut, että kesä on sateinen ja kylmä. Olemme tainneet väistellä pahimmat kuurot kun en ole huomannut erityisiä sateita? Aurinkoa on riittänyt niin pyöräilyyn, melontaan, souteluun, kalastukseen kuin nuotion poltteluunkin



Lempihuvini laiskottelu on sekin kuulunut ohjelmaan sopivassa määrin. Työpäivän jälkeen en nimittäin tee mitään muuta kuin laiskottelen. Paitsi tietenkin seuraan niitä huolella valitsemiani kesäsarjoja: "Francon aika" (ma-ti-ke), "Nikolai ja Julie" ja "Rimakauhua ja rakkautta" (to). Viikonlopun (la-su)sarjauusinta "2000 eekkeriä taivasta" päättyy pian - viime jaksossa itkettiin taas ihan niinkuin edelliselläkin kierroksella ;)





Kuvat: Suomen kartta ravinnollisista ja röyhtäyttävistä ruuista/Suomen Kuvalehti 1931, Pyöräilyohjeet/ Suomen Urheilulehti 1905, Retkeilykuva/ Suomen Moottorilehti 1927?, Hakaniemen autokorjaamo/1927?

Tuhannet kiitokset Kirsille (ja Tekno-Kekolle) tästä briljantista, joka onkin elämäni ensimmäinen. En siis ole ikinäkoskaankeltään tällaista jalokiveä saanut... Ei niin, että olisin odottanutkaan...Mutta mukavalta tuntuu kuitenkin :)

Koska olen ollut rentona sekä blogin päivityksen että muiden (kuitenkin edelleen tärkeiden) blogien seuraamisen suhteen, jätän haastamisen sikseen. Upeita haastettavia kyllä riittäisi, mutta aikaa ei. Ja Vuodatuskin on taas tänään niin turkasen hidas ainakin minun koneellani. Relaa sekin??

Ei ole ensimmäinen kerta kun mietin ryhtymistä Martaksi. Joskus kauan sitten opiskeluaikana kävin tutustumiskäynnillä Marttaliitossa (minkäköhän ihmeen takia...??) ja jo silloin ajattelin, että sisälläni asuu pieni martta. Jostain syystä marttailu kuitenkin tuolloin jäi. Ikäkö sen nyt sitten tekee, että aloin suunnitella jäsenyyttä uudelleen? Asuinalueellani näkyy toimivan Marttakerho - ehkä nyt?



Kirjahyllystä löytyi Otavan vuonna 1934 julkaisema "Martan keittokirja" mainioine ruokaohjeineen. Koska viime viikolla uutisoitu kantarellihuhu osoittautui (ainakin meillä päin) mätäkuun jutuksi jätän toiseen kertaan sieniohjeet, vaikka niitä kirjasta löytyykin useita.

Säilöntään löytyy kirjasta tavanomaisesta poikkeavia vinkkejä. Pinaatti neuvotaan säilömään suolaamalla. "Puhdistetut lehdet ladotaan  astiaan kerroksittain karkean suolan kanssa ja päälle pannaan ristikko ja paino, tai höyrytettynä: höyrytetty pinaatti puristetaan palloiksi ja pallot ladotaan astiaan kerroksittain karkean suolan kanssa. Ei tarvitse painoa".



Juurikasveihin kuuluvaa sikuria käytettiin lähes yksinomaan kahvinlisäkkeenä tai korvikkeena. Sikurin käsittelyohjeet kuuluvat näin: "Juuret pestään huolellisesti harjalla ja kylmällä vedellä. Sitten ne jauhetaan lihamyllyssä tai paloitellaan pieniksi kuutioiksi, kuivataan miedossa uunissa ja paahdetaan kuten kahvi. Lihamyllyssä jauhamalla sikuri saadaan tasahienoksi, se kuivuu ja paahtuu siitä syystä tasaisesti ja on lisäksi monin verroin helpompaa jauhaa paahdettuna kuin suurempina kuutioina kuivattu ja paahdettu sikuri".



Martan keittokirjasta löytyy myös useita taulukoita. Päivittäinen kalorikulutus eri toimissa oleville henkilöille löytyy omasta taulukostaan. Taidan kuulua joutilaisiin naisiin?



Tässä joitain lomailijoille sopivia kesäisiä ruokaohjeita kirjasta:

Köyhän meloni

Kurkkua, sokeria, vadelmahilloa

Kurkku kuoritaan ja leikataan viipaleiksi tai pieniksi kuutioiksi. Viipaleet ladotaan maljaan kerroksittain sokerin ja vadelmahillon kanssa. Tarjotaan jälkiruokana. Raitista ja virkistävää. Jos haluaa, voi viipaleita kostuttaa hiukan  hiukan jollakin keittämättömällä mehulla, esim. raparperi-, viinimarja- tai vadelmamehulla.

Porkkanaherskytin

Porkkanoita, sokeria, korppujauhetta, kermaa, rusinoita, 1 muna, voisulaa

Porkkanat keitetään ja jauhetaan lihamyllyssä. Soseeseen lisätään korppujauhetta, sokeria, kermaa, voisulaa, rusinoita ja muna. Seos kaadetaan voideltuun, jauhotettuun vuokaan ja paistetaan kauniin ruskeaksi. Kaadetaan vuoasta ja tarjotaan kylmänä mehukastikkeen kanssa.



Söpötys
Söpötykseen voi käyttää kaikenlaisia ruoan tähteitä, kuten perunoita, lihaa, kalaa, porkkanaa, lanttua, kaalia, sieniä j.n.e. Kaikki ainekset jauhetaan lihamyllyssä. Runsaasti silputtua, ruskistettua sipulia ja vähän valkopippuria pannaan mausteeksi. Hiukan maitoa (ja munaa) lisätään, sose vatkataan kuohkeaksi ja pannaan voideltuun vuokaan. Korppujauhetta ripotellaan pinnalle. Paistetaan kauniin ruskeaksi. Tarjotaan voisulan tai tähteeksi jääneen paistikastikkeen ja punajuurisalaatin kanssa.

Hunajasima

6 l vettä
8 kuppia hunajaa
4 kuppia kidesokeria
1 sitruuna
1/3 kuppia humaloita
1/2 - 1 tl hiivaa

Sitruunasta puserretaan mehu. Kuoresta poistetaan tarkkaan valkoinen osa ja keltainen osa leikataan suikaleiksi. Sokeria, kuorisuikaleita ja humaloita keitetään litrallisessa vettä 30-40 min.
6 litraa vettä, hunaja ja sitruunamehu sekoitetaan keskenään. Joukkoon lisätään keitetty sokeriliemi ja hiiva. Juoma saa olla sillään vuorokauden, pannaan pulloihin, jotka suljetaan ja sidotaan narulla kiinni. Joka pulloon voi panna pari rusinaa. Viedään kylmään säilöön kahdeksi viikoksi.



Kuvat: Martan keittokirja, Otava (1934), Pertinex Mäntän eväspergamiini/1936, Pauligin päivätty/1937, Pauligin Sinetti-tee/1937, Frigidaire automaattinen sähköjäähdyttäjä/1931

Pikku uutinen Helsingin Kaiku-lehdessä vuodelta 1904 kertoo Lastenhoidon edistämisyhdistyksen perustamista lastenseimistä Helsingissä. Yhdistyksen ylläpitämä, työtätekevien äitien lapsille tarkoitettu seimi sijaitsi Kallion kaupunginosassa osoitteessa 3.linja 8.



Pientä maksua vastaan saattoivat äidit jättää lapsensa tuohon seimeen työpäivän ajaksi. Maksuksi oli määritetty 25 penniä päivässä, mutta "säälittävissä tapauksissa hoidetaan lapset ilmaiseksi". Näitä säälittäviä, ilmaiseksi hoidettuja tapauksia oli noin kolmasosa hoidokkaiden koko luvusta.

Jutussa kerrotaan, että "kun lapset aamulla tuodaan laitokseen, puetaan heidät laitoksen puhtaihin vaatteihin ja saavat sitten päivän ajan hyvän hoidon ja terveellisen, voimakkaan ruoan". Laitoksen suosio oli muutamassa vuodessa voimakkaasti kasvanut "aivan vähäisestä alusta". Tuona vuonna lapsia oli hoidossa päivittäin useita kymmeniä. Yhdistyksen toinen lastenseimi sijaitsi Punavuorien kaupunginosassa.



Kuvat: Helsingin Kaiku nro 23/24 vuodelta 1904

Perjantaina juttelimme työpaikalla koirista. Työhuoneeni kahdella muullakin käyttäjällä on koiria ja monenlaista tarinaa tuli kuultua ja kerrottua noista nelijalkaisista karvalapsista. No - työpäivä päättyi sitten ja ensimmäinen meistä lähti, kiireisimpänä ja lomalle. Parin minuutin kuluttua soi puhelin. Työkaveri soitteli, että kadulta työpaikan edestä oli löytynyt huonokuntoinen koira. Mäyräkoira, jonka pannassa lukee "Ressu" (nimi muutettu ;)  )

            

Minä riensin mäyräkoira-asiantuntijana paikalle ja kannoin tuon laiheliinin työhuoneeseemme. Koira oli selvästi kotikoira, ystävällinen ja hyvätapainen ja iloinen, vaikka takajalat eivät ihan pitäneetkään. Iäkäs varmaankin. Janoinen kuumana päivänä ja erityisesti nälkäinen. Ressu hotkaisi jääkaapista löytyneen raejuustopurkillisen alta aikayksikön. Kaulapannassa hämärästi näkyvä osoite ei tärpännyt. Siellä asuneet ihmiset eivät omistaneet minkäänlaista koiraa ja kertoivat, että Ressua oli tarjottu heille aiemminkin. Ehkä osoite oli väärä tai katunumero joku toinen. Lähellä asuvatkaan eivät tunnistaneet koiraa...

Sitten soittelemaan: Poliisille.Sieltä ystävällinen päivystäjä otti eläimen ja löytäjän tiedot ylös ja kertoi, että poliisi noutanee koiran joidenkin tuntien kuluttua. Löytäjä voisi viedä sen kyllä itse pieneläinsairaalan löytöeläinklinikalle. Jahah. Siispä soitto HY:n Pieneläinsairaalaan. Juu, eivät pidä enää löytöeläimiä, vaan niille on yksityinen löytöeläinpaikka ihan lähellä heitä. Sain numeron. Löytöeläintalossa toivotettiin Ressukin tervetulleeksi.

Tunnin verran Ressu oli konttorikoiranamme, ennen kuin pääsimme matkaan. Tottuneesti se sitten pötkötti etuistuimellani kun huristelimme Viikkiin, jonne jätin sen häntäänsä heiluttamaan mukavan tädin seuraan. Toivottavasti tuolle mäyrikselle löytyi omistaja. Aargh, täytyy soittaa vielä ja kysellä Ressun kohtalosta. Mitäköhän oma mäykkäni tuumaisi jos tuollainen heilurihäntä ilmestyisi taloon??

Berliiniläinen lastenvaate- ja tarviketavaratalo Emma Bette, Bud u. Lachmannin kuluneessa postimyyntiluettelossa vuodelta 1914 esitellään kesämuotia eri-ikäisille lapsille vauvaikäisistä teineihin. Osa vaatteista näyttää enemmän nukenvaatteilta kuin elävien, liikkuvaisten ihmisten päälle puettavilta.



Tuon ajan lastenvaatetus myötäilee aikuisten muotia. Heti leikki-iästä selvittyään lapset puettiin pikkuaikuisiksi. Rimpsuja,pitsejä, nauhoja... Nykyajan äiti ei uskalla edes ajatella miten siitä kaikesta silityksestä selvittiin ilman kunnon höyryrautaa! Kuvasto esittelee muutamalla sivulla erityisesti valkoisia vaatteita kesää varten. Hmm, varmaankin juhlakäyttöön, ei nurmikolla peuhaamiseen?



Uima-asut - joita näköjään oli vain pojille - esiteltiin tarkasti. Ylläolevassa kuvassa näkyy ranta-asuun kuuluvat kengätkin, unohtamatta olkihattua.

Tytöille sen sijaan löytyy sivukaupalla sopivia alusasuja . Myös korsetteja. Niiden käyttö piti aloittaa varhain, sillä olihan tärkeää, että tytön vartalo muotoutuu heti alusta pitäen kauniiksi.





Muitakin erikoisuuksia katalogista löytyy. Yllä olevassa kuvassa esitellään nahkaiset polvisuojat, jotka suojaavat sukkia. Ja ne sukathan kiinnitetään sukankannattamiin, tottakai.  Sukankannattimet joo, mutta mitä ihmettä ovat nuo hygieniavyöt alla olevassa kuvassa?? Taitavat liittyä jotenkin vaippoihin? Ehkä vyöhön saatiin kätevästi kiinnitettyä sen ajan kangasvaippa?



Kun päässä on soma hattu, pitää jalassa olla sievät kengät. Tässä muutamia vuoden 1914 kenkiä tyttöjen mallistosta:



Kuvat: Emma Bette, Bud & Lachmann-tavaratalon postimyyntikuvasto "Fruhjahr u. Sommer 1914"

Hoplaa! Yhtäkkiä on vierähtänyt kuukausi edellisestä kirjoituksesta! Mihin se aika katosikaan? Loppukevään tohinat kaappasivat sen. Lakkiaiset (onnistuivat mainiosti), työpaikan vaihdos (kummallista, kerrassaan kummallista!), pääsykokeet (omat ja muiden) ja muutama muukin asia veivät mennessään. Sitä paitsi - kesä tuli! Tuntuu, että kesällä ajatukset kääntyvät kaikkeen muuhun kuin blogin kirjoittamiseen.

Valon määrä houkuttelee ulos, pihalle, vesille, metsään. Puutarhaakin olen saanut viljellä (hehheh, ystävät hyvät, tarkoitan juuri sitä tämänvuotista lainapuutarhaani...).

Uusi työpaikka ja uudet, pyhät päätökset ovat saaneet minut pyöräilemään töihin joka päivä. Tänään kieltämättä melkein toivoin, että oma autokulta olis odottanut pihalla. Joku sadeviitta pitäis varmaan hankkia?

Yritän nyt päivitellä blogia kuitenkin ahkerammin kuin viime kesänä, jolloin tauko venähti useampaan kuukauteen. Ehkä sadepäivinä?





Kuvat: E-Myymälän kesäkori-mainos/1966, Silo-uimapuku-mainos/1957, Lahden Palma-mainos/1966 (huomatkaa ihana Lenita oikeassa reunassa!)

Valokuvatorstain juhlapäivää vietetään haasteella KAKSI.




Ystävät jo tietävätkin heikkouteni: hevoset (ja tietyissä tilanteissa koiratkin).  Yli kolmekymmentävuotisen hevosharrastuksen jälkeenkin nuo uljaat, lämpimäntuoksuiset eläimet kirvoittavat minusta helposti liikutuksen kyyneleet. Erään ystävän häissä ei kyyneliä irronnut sitten millään - ei ennenkuin vossikka kaarsi Johanneksen kirkon pihaan hääparia noutamaan. Jo yltyi vuolas virta...

Vapun Varsovan matkalta kertyi useampikin hevosen kuva. Tässä parivaljakko kansallispäivän sotilasparaatista.

Löysin jotain  hauskaa extremetrackingin tilastoistani. Joku innostunut ruotsalainen oli käyttänyt käännöskonetta lukiessaan blogiani, joka oli kääntynyt luonnollisesti "Walking"-nimiseksi.

Kattimargariinia-postauksen käännös näytti näin hauskalta (kopioon näkyy tulevan tuo suomenkielinen, alkuperäinen teksti myös):

My mother has never agreed to eat margarine, a inoastaan may have been declined. Äiti jaksaa muistella vuosikymmenten takaista skandaalia margariinitehtaalta löytyneistä eläintenraadoista. Mother jaksaa remember decades ago the scandal margariinitehtaalta found eläintenraadoista. Tämän päivän HeSarin Torsti Tietää -palstalla kerrotaan tuosta vuoden 1961 kohujutusta, joka pilasi kasvirasvan maineen pitkäksi aikaa. Today's HeSarin Torsti Know-column explains that the year 1961 kohujutusta a vegetable taint the reputation of a long period of time. Itsekin muistan tuon vitsin: "Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan". Itsekin I remember the joke: "Before the mir was earth, now they are Suvikultaan."




!800-luvun lopulla keksitty voin korvike sai nimensä kreikan sanasta "margarite", helmi. ! 800-chapter at the end of an invented a substitute for butter, named after the Greek word for "Margarite", in February. Suomessa toimi 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä alkaen useita margariinitehtaita. In Finland, working 1900-Chapter alkuvuosikymmeniltä from a number of margariinitehtaita. Nykyäänhän nuo sunnuntait ja keijut sun muut ovat niin arkipäivää, että niitten tarpeellisuutta tai tarpeettomuutta harva kyseenalaistaa. Now, those Sundays, and Sunday keijut others are working days so that their necessity or redundancy of a few questions.

Sivupalkin tuttu lastenlaulu on saanut iloisen käännösmuodon:

Orava song

Oravalla puussa        
A squirrel tree
käpy oli suussa.        
cone was the mouth.
Askeleita kuuli,         
Askeleita heard,
Halli-koiraks luuli.      
Hall-koiraks thought.

Hyppäs männyn oksalle,
Hyppäs pine twigs,
loukkas pienen jalkansa
loukkas a small foot
sekä pitkän pörröhännän.
as well as the long-pörröhännän.

Who could sen paremmin sanoa?  :D

Kuinkakohan paljon pullaa suomalainen, hymyilevä äiti onkaan leiponut? Kuinkakohan monta pyykkiä pyykännyt? Suomalainen äitiliini on maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen: jo 40-luvulla pidettiin tärkeänä, että perheenäidillä on oma pankkikirja...

ONNEA KAIKILLE  ÄIDEILLE!







Kuvat: Juhlavehnäs-, Suno-, Kulta Kruunu- ja Coral-mainokset/1962-63, Pohjoimaiden Yhdyspankki/1945