Minulla on ollut onni omistaa oma piha jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Varsinaiseksi puutarhaharrastajaksi minua on ehkä turha kutsua, mutta jonkinlainen tietämys kasvien elämästä on tässä ajassa ehtinyt kertyä.

Alkuvuosien hinku istuttaa  puutarhan jokainen soppi täyteen mitä erilaisimpia kasveja on laantunut. Nykypäivän puutarha on paremminkin oleskelupaikka esikapunkiluonnon tarkkailijalle. Se on kesäisin olohuone, jossa vietetään enemmän aikaa kuin sisätiloissa. Tokihan sinne kylvetään kesäkukat vuosittain ja muutama perennakin aika ajoin. Muutama hedelmäpuu antaa satoa ja pensas marjoja.

Ajatus kerrostaloon muuttamisesta heräsi jossain vaiheessa alkutalvesta. Se tarkoittaisi kerrankin elämää ilman lumitöitä  ja nurmikonleikkuuta. Mutta myös elämää ilman ihka omaa pihanplänttiä. Saisikohan taloyhtiön pihaa rapsutella samaan malliin kuin omaansa? Istutella ne kesäkukat? Löytyisiköhän lähistöltä vuokrattava  puutarhapalsta?

Nyt kun omasta asunnosta on tulleet ne ensimmäiset tarjoukset, tekee mieli jo lyödä jarrut pohjaan! Mistään ei löydy tällaista kotia, pihaa, ympäristöä (tällä rahalla)! Ja miten käy viime kesänä istuttamilleni särkyneille sydämille? Kukkivatko uuden pionit jo? Entäs kirsikkapuu, vieläkö se jaksaa kukkia? Maalta tuodut valkeat lehtosinilatvat täytyy ainakin ottaa mukaan, ja siskolta saadut  punaiset sinivuokot! Onkohan minusta muuttajaksi?



Kuvat: Pikkulapsi puutarhassa/ Caspari: Kinderland, du Zauberland, Billnäs-mainos 1934, Design for a Small Garden/The Studio An Illustrated Magazine of Fine & Applied Art 1907