Voi tätä elämää...Kun tekis mieli puuttua tuon muutamaa kuukautta vaille täysi-ikäisen elämään varmasti enemmän kuin on tarpeen! Ikään kuin helpottaa vähän asioita, jotta ei aina tarvitsis kantapään kautta oppia kaikkea ja niin monimutkaisesti asioita tehdä. Mutta viisainta on varmaan katsella vierestä kun linnunpoika opettelee...








Välillä tulee tunne, että olenkohan muistanut opastaa kaiken tärkeän? Osaakohan se pestä pyykkinsä, hoitaa pankkiasiansa, käydä kelassa ja täyttää veroilmoituksensa? Ruokaa se osaa kyllä laittaa, mutta entäs taloudenpito? Riittääkö rahat kaikkeen elämiseen? Osaako ylipäänsä olla ihmisiksi?

Onneksi tämä esikoinen on rauhallinen ja varovainen luonteeltansa, ei hätiköi eikä hötkyile. Toisin kuin tuo nuorempi. Mitäköhän sen kanssa vielä tuleekaan eteen?





Auh ja Voih. Tänään on Äitien Kansallinen (ellei peräti Kansainvälinen) Huolipäivä.


    
                                                                          
                                                                     

      

                                 

Kuvat: Nuorisotili/ Viikkosanomat 1964, Osuuskassan lapsilisätili/Kotiliesi 1963, Miehen ja naisen käytöstavat/Seura 1937.