Joku jossain lehtikirjoituksessa (taisi olla Asunnottomien Yön tienoilla) ihmetteli suomalaisten tapaa kutsua kodittomia ihmisiä asunnottomiksi. Kun sitä tarkemmin ajattelee, se on vähintäänkin kummallista. Ainakin minä olen ajatellut suomalaisia nimenomaan koti-ihmisinä, sellaisina, joille koti on tärkeä paikka. Oman kodin rakentaminen, punainen tupa, on monelle suomalaiselle elinikäinen haave. Ja toisaalta miten sekin on totta, että joskus asunto, jossa on asunut pitkäänkin ei vaan tunnu kodilta. Joillain ihmisillä tuntuu myös olevan kyky luoda koti ympärilleen hyvinkin nopeasti vaikka asunnot vaihtuvat tiuhaan tahtiin.

Hesarissa (HS 03.12.07) tutkija Aila Ryhänen pohtii mikä sitten tekee kodista kodin. Tutkimukseen osallistuneet ihmiset määrittelivät mikä tekee kodin tunnun. Koti ei muodostu vain talosta ja seinistä vaan kodin tuntua lisäävät mm tyytyväisyys peruspalveluihin, kumppanin olemassaolo, ympäristö ja asunnon sisustus. Työttömän "kotipisteet" jäivät alhaisemmiksi kuin muilla. Koti ei välttämättä ollut vakituinen asunto vaan esimerkiksi kesäpaikka tai lapsuuden koti. Kotia kuvasivat "oma rauha, omat tavarat, oma koti kullan kallis, oma tupa oma lupa".

Tutkimuksensa pohjalta Ryhänen määrittelee kodin näin: "Koti on positiivinen mielentila, tunne turvallisuudesta ja omana itsenä olemisesta. Se voi liittyä paikkaan, kun löytyy paikka, jonka ominaisuudet tukevat ja vastaavat riittävästi tunnetilaa. Paikasta tulee koti tunnetilan kautta. Jos paikkaan alkaa liittyä liikaa negatiivistä tunnelatausta, paikka lakkaa tuntumasta kodilta."

Kuvat: Askon mainos/Kotiliesi 1952, Perhe-arpa/Eeva 1944, A simple but beautiful Home/The Graphic Drawing-Books 1914