Juuri noin minäkin usein tunnen.

Tuo koira yrittää kiveltä kivelle ihan kuin lapsi, joka leikkii maahan ei saa astua.

Ei oo helppoa :D

Oih, tämä on todella sulokas kuva. Aikamoinen taiteilija tuo hauva.

Hitsin hyvä tasapaino....en uskaltaisi kyllä yrittää itse. Onpa tosi suloinen kuva. :)

Hauveli ei taida pitää uimisesta:) Hieno kuva.

Elämä ON tasapainottelua:))

Tämä koira on todellakin perheen taiteilija...monellakin tavalla : )

Ja on itseasiassa hämmästyttävän taitava tasapainoilija. On mm kiivennyt jo pentuna sängynpäältä pianotuolille, sieltä koskettimille ja yritti kovasti sieltä vielä pianon päälle! Nuo kuvan kivet vaan tuottivat päänvaivaa nimenomaan tuon veden vuoksi. Vesi ei oo kivaa.

Tässä on ideaa. Vaikka otus varastaakin ensin huomion, niin sittenkin kivi määrää tahdin.

Suloinen koira ja hyvä kuva.

Kivi tosiaan määräsi tahdin : ) Ja nehän olivat ainoita, jotka pysyivät paikoillaan.

Koira=suloinen pötkö.

Luulisi, että tuollainen sutjakka luikku heilahtaa kiveltä toiselle yhdellä heilauksella, selkä kuin pitkä silta :)

Suurin vaikeus pitkäselkäisellä onkin saada kaikki neljä tassua samalle pienelle kivelle. Sitä helposti menee kuonolleen siinä tilanteessa. Sinne veteen.

Kaverin kompastuskivi. Hyvin silti taiteilee.

Ehkä noin tunnin yrityksen jälkeen koira lopultakin pääsi tuolle isolle kivelle, pahemmin kompastumatta!

Hyvänenaika. Miten se mäyris sinne kivelle pääsi? hauska :)