60-luvun alussa vielä margariini normaalistikin tehtiin halvoista, kovista rasvoista, kuten palmuöljystä ja eläinrasvoista eikä se tietääkseni ollut verisuonille yhtään tervellisempää kuin voi.

Terveellisyysnäkökohdat ovat margariinista puhuttaessa tainneet nousta vasta viime aikoina esiin.

Alunperinhän se kehitettiin voin korvikkeeksi, joka oli myös halvempaa kuin voi. Tärkeänä pidettiin sitä, että oikea, kallisarvoinen voi näin säästyi vientiin. Miltäköhän muuten mahtoi tuo sadan vuoden takainen kookosrasvasta tai palmuöljystä valmistettu (ja muilla rasvoilla höystetty) margariini maistua...? Ja miksiköhän margariinin valmistusta jatkettiin myös sitten kun voivuoret uhkasivat?

Pohjois-Karjala-projektin myötä maitorasvojen haitallisuus tuli suuren yleisön tietoon. Vähitellen margariineja opittiin tekemään terveellisemmistä rasvoista ja vähitellen opittiin sekin, että rasvattomuus ei ole terveellisin ravitsemuksen tila, vaan että ihminen tarvitsee ravinnossaan pehmeitä rasvoja.

Olen lapsena 50-luvulla syönyt noita margariineja. (palmuöljystä, kookosrasvasta ja ihrasta kai ne margariinit vielä silloinkin tehtiin.) Luultavasti emme syöneet tuota Suvikultaa, jonka antimainos oli kieltämättä tehokas ja mieleenpainuva. Rasvaa pantiin niin ohuelti leivälle, että sama se, miltä maistui. Lapsena oli aina kova ruokahalu.
Margariinin valmistusta jatkettiin muun muassa poliittisista syistä, vasemmisto alkoi puoltaa margariinia maalaisliittolaisen voin asemasta.

Voivuoret, munavuoret ja viljavuoret kasvoivat samaan aikaan kun sydäninfarktikuolleisuus saavutti huippunsa eivätkä pienet asutustilat enää kyenneet elättämään suuria ikäluokkia. Pientilojen viljelijät tehostivat tuotantoa, mutta markkinat olivat jo kovin kylläisiä ja 70-luvun alussa huoli sepelvaltimotautitilanteen kärjistymisestä purkautui Pohjois-Karjala-projektin aloittamiseen. Tuolloin kovien rasvojen ja sepelvaltimotaudin yhteys oli niin lujasti todistettu lääketieteessä, että sen pohjalta lähdettiin ehkäisytoimiin. Pohjois-Karjala-projekti merkitsi maitorasvojen käytön kasvun taittumista.
Viimeinen taisto asiassa, niin sanottu rasvasota, käytiin 1980-luvun loppupuolella Valion aloitteesta. Maitorasvojen tuottajien oli sen jälkeen kehitettävä muita tuotteita ja tähyttävä ulkomaanvientimarkkinoille maitorasvojensa kera.

...jälleen kerran...Kiitos, Kirsi!

Miten tuo jänis liittyy margariiniin? Tehtiinkö niistäkin margariinia?

Radoiaktiivista vettä muuten kannattaa juoda päivittäin, se virkistää kummasti. Mainostivat joskus Suvikullan aikoihin tai vähän sitä ennen..

Paitsi että jänikset on kivoja niin juuri tuo kuvan jänis liittyi Paasivaaran mainossarjaan jossa esiteltiin erilaisia muovailtavia hahmoja, joita oli margariinistakin helppo tehdä ja näin dekoreerata päivällispöytää. Edellisessä mainoksessa oli muistaakseni lumme. Silloin kotiapulaisilla oli ilmeisesti runsaasti aikaa veistellä vastakirnutusta mitä erikoisimpia hahmoja... ;)

Ainiin, tuo radioaktiivisuus vielä, Olli! Ainakin 30-luvulla oli valtavasti radium-tuotteita aina hammastahnoista ihovoiteisiin ja tuohon mainitsemaasi veteen. Täytyykin joskus kaivella niitä esiin! Varmaan tuli vetreä ja (radio)aktiivinen olo noista tuotteista!

Että mirrit suvikultaan - täytyykin kysyä isännän vanhemmilta, muistavatko tuon ü

Katselin joulun tienoilla tuota pitsiliinojen viikkausvehjettä, ja innostuin, täytyy tehdä itsellekin tuollainen. Sitten tajusin etteihän mitään tarvitse edes tehdä, kun käärii kaitaliinan sisään kaikki ryppyiset isomummun aikaiset pienet liinat.

Ennen sitä on raatsittu tehdä! Ei onnistuisi itseltä. Ei niille ole paljoa käyttöä löytynyt, mutta en raatsi niitä hävittääkään, sentään mummun itsensä tekemiä.. Kauniitakin ovat. Saattavat joskus vielä löytää omille paikoillensa.

Että kiitos vihjeestä! "Vanha kansa" osaa tällaiset käytännön asiat ü

Kyllä varmaan muistavat, V !

Eikö ollut liikuttava se lahjavihje, varmaan aika moni äiti sai sitten sellaisen lahjaks. Mutta tuo kaitaliinahan on paljon parempi niksi :) Vanhalta perhetutulta sain juuri perinnöksi ihania pikkuliinoja (joille ei kyllä löydy päivittäistä käyttöä...), jotka haluan ehdottomasti säästää.

No liikuttava oli tosiaan ensimmäinen ajatus. Toisaalta tuollaisesta lahjasta en olisi ollut pahoillani kyllä itsekään - mikä lie, vanhuusko tässä on tullut.. ü

Noita "liikuttavia" lahjaideoita kyllä löytää, kun selailee vanhoja käsityölehtiä. Mutta jotenkin niitä on alkanut katsella ihan vakavissaankin viime vuosina.. huolestuttavaa ü

Tuossa justiin ajattelin, etteipä ole tullut äitille mitään itsetehtyjä lahjoja sitten ala-asteen... höh. Äidit kyllä tykkäis. Joo-o, vanhuus se on tai ainakin keski-ikäisyys. Oikeinoikein huolestuttavaa :)

Kiitos kuvista!
Oikeestaan mun asia on tuolla... Kiitos tuosta jutusta - voilla onkin ihmeitä tekevä vaikutus, mut miksi kaupasta ei saa luomuvoita ollenkaan? Tai luomujäätelöä, joka olisi makeutettu hunajalla? Tai luomukananlihaa, vaikka munia saa?

Vertaistuesta aioin kirjoittaa, mutta ei onnistu lyhyesti minulta - ehkä tuolta sivulta löytyy;-)

Ohoh, Söiköhän Mun Äiti..., täytyypä perehtyä sivuihisi ajan kanssa! Luomu on muuten kiinnostava aihe, siihen täytyy palata!

Kuuskytluvulla marhariinin käytettiin runsaasti eläinrasvoja joita "valmistettiin" mm. Mietoisissa sijaitsevalla "Luujauho" tehtaalla, jossa keitettiin teurasjätteistä ja ehkä myös niistä paljon puhutuista kissoista ja muista kuolleista eläimistä. Haju oli tehtaan ymäristössä hirveä, onko ketään kuulolla joka työskenteli 60-luvulla ko. tehtaassa.