Tämähän vaikuttaisi mukavalta harrastukselta. Täällä Etelä-Suomessa jäät vain ovat niin huonolla  mallilla tänä talvena, ettei ole tullut järven/meren jäällä luistelu mieleen. Viime päivien keväisen lämpimät ilmat kääntävät muutenkin ajatukset pois siitä tosiasiasta, että on helmikuu!

Kuva:  Skridskosegling på Värtan/ Svenska Familj-Journalen Svea/1888

H for the Huntsman, who rides with the pack
They are over the scent, and must all be brought back.




G for the Gate, where the Squire "comes a cropper"
Man and the beast are unhurt, but alas for the topper!


F for the Fox, as he crawls to his lair,
He barely has breath left to drag himself there.



T for the Tavern, too tempting to pass
So each horse to his pail, and each man to his glass!


S for the Sleep when the day´s work is done,
and the hounds lie and dream of a glorious run.

Kuvat ja englanninkielinen teksti E.Kate Westrupin kirjasta "A Hunting Alphabet" vuodelta 1927

Tuossa hiljattain tutustuin ensimmäistä kertaa kotimaiseen jumppasauvaan. Naisryhmämme hetkutteli näiden tikkujen kanssa vihreällä nurmella  ohjaajan johdolla.  Alkuhäkellyksestä selvittyäni (mm. miten saa jalat pujotettua niiden kuminauhojen lenksuihin?) homma alkoi tuntua hauskalta. Kotiin päästyäni hankin minäkin oman sauvan!

                                 
Kuva: Urheilu-Aitan Pogo-Sauva-mainos/1927

               

Tänä kesänä pyöräilyharrastukseni on uuden kodin sijainnin vuoksi kasvanut aivan uusiin ulottuvuuksiin. Täältä on mukava hurauttaa keskustaan, kierrellä Lauttasaarta, käväistä Leppävaarassa. Työmatkojakin olen ajellut ja reitti kulkee upeasti nurmikenttien ja Keskuspuiston läpi lähes keskustaan. Helsinkikö kivikylä?

Kypärää en ole saanut hankittua, vaikka ystävän pyöräilyonnettomuus (lähes seitsemän viikkoa saikulla) sai kyllä vakavasti harkitsemaan. Artikkeli Suomen Urheilulehdestä vuodelta 1902 kannustaa kuitenkin pitämään yllä pyöräilyharrastusta, kuitenkin riskit huomioon ottaen. Siihen aikaan muuten myös automobiiliajo luettiin pyöräilyharrastukseksi...


Neuvoja pyöräilijöille.
Ken pyöräilköön, ken olkoon pyöräilemättä?
"Poika alkakoon pyörällä ajaa vaikkapa kuinka nuorena tahansa, jos kiivas juoksu ja rasittavat leikit häntä nähtävästi huvittavat. Mutta hän käyttäköön silloin lasten pyörää, joka painoonsa ja suuruuteensa nähden hänelle täydellisesti soveltuu. Kun hän pyöräilee, seuratkoon häntä, varsinkin hänen vallan nuorena ollen, aikaihminen, joka pitää huolta siitä, ettei hän saa ajaa liian nopeasti eikä korkeita, pitkiä mäkiä ylös. Kilpailuihin älköön lapsi milloinkaan otako osaa. Jos poika on luonteeltaan alakuloinen ja nähtävästi rakastaa alallaanoloa sekä kernaasti välttää ruumiillisia ponnistuksia, tutkikoon häntä lääkäri, ennen kuin hänet pyöräilemään lasketaan."

"Tyttölapsista ollaan lääkärien piireissä eri mieltä. Eurooppalaiset fysioloogit arvelevat, että lienee edullisinta, jos tyttö vasta 15:nnen ikävuotensa jälkeen saapi tilaisuutta pyöräurheilun harjoittamiseen. Amerikkalaiset lääkärit sitä vastoin väittävät, että sääntö, joka koskee poikia, koskekoon tyttöjäkin, ja että kuta aikaisemmin tyttö rupeaa pyöräilemään, sitä vähemmän tulee häntä hänen myöhäisemmässä ijässään vaivaamaan nuo  eurooppalaisten naisten tavalliset sisälliset taudit. Amerikassa pyöräilevät tytöt paljon aikaisemmin ja paljon ahkerammin kuin meillä, ja siellä ovat n.s. naistaudit melkein tuntemattomat. Tämän onnellisen seikan lukevat sikäläiset asiantuntijat tyttöjen aikaisen pyöräilemisen ja urheilemisen ansioksi. "


Kuinka tulee meidän hengittää?
"Ainoastaan syvään hengittämisen kautta täyttyvät keuhkot kautt'aaltaan ja laajenevat keuhkojen yläosissa olevat pienet solukkeet. Sen vuoksi tulee meidän ajaessa aika ajoin kohota pystyyn, vetää olkapäämme hieman taaksepäin, hengittää syvään ja pidättää muutamaksi sekunniksi henkeämme. Uloshengittäminen tapahtukoon voimakkaasti ja nopeasti. Ilman virtaus keuhkoihin kulkekoon säännöllisesti nenän kautta. Suu on pyöräillessä ja muulloinkin aina pidettävä lujasti sulkeutuneena. Jos tällä tavalla raittiissa ilmassa hengitämme, eivät ainoastaan meidän keuhkomme voimistu, vaan me tulemme myös vähemmän taudeille alttiiksi."

Kuinka usein tulee pyöräilijän astua satulastaan kävelemään?
"Niin usein kuin mahdollista. Istuessa ja yhtämittaisesti polkiessa tulee näet suuri joukko verisuonia puristuksen alaisiksi, joten niissä verenkulku ei voi säännöllisesti käydä päinsä. Sama koskee osaksi joitakuita vatsaontelon elimiäkin. Sydämelle tulee siten enentynyt työ joten se helposti rasittuu. Tätä rasitusta me istuessamme heti huomaa. Siinähän se polkupyörällä ajamisen suurin vaara onkin. Sen vuoksi olisi välttämättömäksi tavaksi ottaa, että jokikisessä vasta mäessä aina käveltäisiin."



        

Minkälaisen puvun tulee olla?
"Minkälainen tahansa, kun vaan ei käytetä sukkanauhoja. Tietysti ovat kureliivit poistettavat. Keveä päänpeite, mutta rinnalla ja varsinkin vatsalla jotakuinkin lämmin puku.Vastatuulessa pantakoon esim. paperi vatsalle vaatteitten alle. Satulan tulee olla mukavan, etenkin naispyörissä.

Ainoastaan sellaiset ihmiset kelpaavat pyöräilijöiksi, joiden sydän, keuhkot ja yleensä kaikki elimet ovat terveet. Lapset varokoot ylenrasittumista. Sydämentykytyksen tahi hengenahdistuksen uhatessa on lepo tarpeellinen."

Mainokset ja kuvat: Ylimmät Suomen Urheilulehdestä 1902,Husqvarna-polkupyörän mainos /1928, Nokian polkupyörärengas/1925

Voi miten ihanaa, kun vihdoinkin tuli lunta. Nyt sen uskaltaa jo sanoa kun tuntuu, että se pysyy maassa pidempään kuin viikon.

Sain toteutettua pitkäaikaisen haaveen suksien ostosta. Nyt odottelevat uudet kauniit ja kiiltävät sukseni paikallisen urheiluvälinekaupan varastossa huomista noutoa.

Lauantaipäivänä oli liikkeessä niin ruuhkaa (joku muukin oli ajatellut samaa) että siteiden laitto ja voitelu viivähti muutamalla päivällä.



















Mutta huomenna siis pääsen kokeilemaan noita uusia vehkeitä, joita myyjäpoika kuvasi hyviksi suksiksi erityisesti jos hiihtää vähän ja on nainen...(!!??)

Rontti möi myös vähän kalliimmat siteet, jotka on helpommat aukaista sitten...jos vaikka sattuu kaatumaan...(!!??)

Ja vielä lisäksi sauvat ...jotka on upeanväriset... (!!??)



Monoista lienee turha sanoakaan, ...että niillä on oikein hyvä kävellä... (!!??) 

Taisivat löytää täydellisen oikean osoitteen  kaikki nuo välineet! Myyjälle täydet kymmenen pistettä!


    
Kuvat: Suomen Urheilu-Aitta "Ostakaa meiltä itsellenne kunnon sukset"/1927, Lahden Saapas- ja lapikasteollisuus Oy "Monot"/1931, Atlas-Hiihtopuku/1935, Oy Neovius "Talvi tuo työtä kutojille"/1927

Näin lauantaiksi päätin laittaa blogiin välillä vähän mieskauneutta. Ensinnäkin kuva Suomen ensimmäisistä HelsinginAtleettiklubin Plastillisen kauneuden kilpailuista Helsingistä vuodelta 1903.

Tuomarit antoivat korkeimman pistemäärän voimistelunopettaja Bruno Zilliacukselle (kuvassa), jonka sanotaan olevan "ko'okas mies, pitkä ja pulska, tavattoman roteva ja voimakas." Kilpailussa saatiin muutenkin "nähdä ja ihailla nuorukaisia, joiden vertaisia ruumiillisessa kauneudessa ei Suomessa noin neljännesvuosisataa sitten ollut yhtä ainoatakaan."




"Harmonillisimmin kehittyneistä lihaksista sai mainitussa kilpailussa parhaimman lausunnon Atleettiklubin harjoitusjohtaja E.Johansson, jonka vertaiseksi monet asiantuntijat kuitenkin asettavat palokuntalaisen J.Helinin." (myös kuvassa)

Samana vuonna oli tehty myös mittaustutkimus voimistelijoista. Taulukosta mm.näkee heidän olleen keskimitaltaan 170 cm pitkiä. Tekstissä todetaan voimistelijoiden olleen pituudeltaan 2 cm pitempiä kuin keskiverto suomalainen mies!

Plastillisen kauneuden edustaja on myös raskaan sarjan nyrkkeilijämme Gunnar Bärlund, jolla näköjään oli nimikkosuklaakin! (ja keräilykuvasarja). Bärlundin patsaanhan löytää Helsingin Vallilasta, Paavalin kirkon puistosta.










                              

Kuvat: Suomen Urheilulehti 1903 ja 1904, Fazerin Voimasuklaamainos/1936

                    

Näin joulupuuhien aikaan tulee kuunneltua radiota jatkuvasti, tv jää vähemmälle (koskakohan ehtii katsella kaikki ne nauhoitetut ohjelmat?). Vireystilan mukaan sitä räppää kanavan välillä musiikille, välillä puhekanavalle. Ja kun porukka lähtee joulushoppailemaan, jää radio auki - tietysti. Ei muuten, mutta koiralle, joka kuuntelee mieluusti jotain ylen rauhoittavaa kanavaa. Tottui mokoma tuollaiseen, kun muutimme tähän kotiin ja koiraa tilanne jännitti niin, että kuunteli korva tarkkana kaikkia uusia ääniä ja ulvoi ja haukkui ellei radio ollut päällä.

                  



Monet kerrat on mieleen juolahtanut, että eikö joku vois julkaista sellaista lehteä kuin oli ennen muinoin Radiokuuntelija?

Tässä radiokanavien tulvassa kaipaisi todellakin opastusta ja ohjausta! Sitä tuntuu jumittuvan tietyille kanaville, jotka hyviksi tietää, vaikka varmasti olis vielä paljon muita mukavia.



Kotimaisissakin on tarjontaa yllin kyllin, mutta mitenkäs sitten kaikki ulkomaiset... Jossain  kuuntelin ohimennen kivaa sveitsiläistä (vai oliko itävaltalainen) jazzkanavaa netin kautta ja sitä en ole enää tavoittanut mistään, höh.

Jos joku joskus alkaa kustantaa radiolehteä, ilmoittaudun tilaajaksi oikopäätä!


                          

Kuvat: Fennoradio/Radiokuuntelija 1938, Matti Mainio ja Jussi Juonio/Seura 1937, Ohjelmatietokuvat/Radiokuuntelija 1938 (kuvittaja R.Heljo), Dux-mainos/1972 Apu

Eilisiltaisen tunnin päätteeksi jouduimme toteamaan, että syksyn Pilatekset on sitten yhtä vaille käyty. Toivottavasti jatkoa seuraa, sillä tämä tuntuu olevan se ainoa selälleni sopiva kuntoilumuoto. Lempeän kannustava ohjaajamme ehdotteli seuraavaksi "siirtymistä palloon" - kuulostaa pahalta...! No, onneksi kannustimena oli tämä "koska olette niin hyviä ", jolla usein ihmisiä huijataan tekemään lähes mitä tahansa.

Ensimmäistä kertaa muuten yksi meistä tunnin jälkeen ihmetteli, että miltäköhän tämä meidän harrastuksemme ulkopuolisesta mahtaa näyttää. Olimme nimittäin taas venyneet aivan uusiin, ällistyttäviin suorituksiin - "oikea käsi oikean jalan nilkkaan ja taempi jalka suorana ja sitten vasen käsi nousee kattoa kohti ja katse seuraa mukana" ja sitä rataa 60 minuuttia. Ensi kerralla sitten kamerat mukaan. Saattais napsahtaa voitto jossain kotivideokisassa ?




Ryhmämme koostuu naisista, tottakai. Mikseivät        miehet jumppaa?  Vuoden 1905 Suomen Urheilulehdessä oli mainio juttu "Vanhat ihmiset voimistelemaan", jossa kaivattiin muutosta ajatteluun, että voimistelu on vain nuorison huvittelua. Erityisesti miehiä kannustetaan harrastamaan voimistelua:

"Jos teillä nuorilla lukijoilla on isä, eno tahi muu tuttu setä, joka voihkaa ja puhkaa pienissä kivuissa, on pahalla tuulella ja ärtyisä, niin käykää hänen kimppuunsa, elkääkä jättäkö häntä rauhaan, ennenkuin hän lupaa ruveta hiukan voimistelemaan. Kun hän on kerran päässyt alkuun, niin ei hän enää raski lopettaa. Teille itsellenne siitä hyötyä tulee, sillä hänestä tulee tämän jälkeen iloinen ja rattoisa ihminen, jonka kanssa mielellään seuraa pitää. Työntäkää hänelle joku ruumiinharjoituksia käsittelevä kirjanen kouraan; se puolestaan vahvistaa häntä tässä uudessa, terveellisessä elämäntavassa."

 

Muutama sananen tänään tästä intohimon kohteestani eli vanhoista mainoksista.Moni muukin vanha asia kyllä kiinnostaa, mutta erityinen suhde mulla on aina ollut mainoksiin. Mikään keräilijä en tunnusta olevani, mutta toivottoman koukuttunut kyllä. Saatan tyynen rauhallisesti viettää tuntikausia selaillen vanhojen lehtien vuosikertoja ja niistä mainoksia bongaillen. Ja onhan noita vuosikertoja omaankin kirjastoon jokunen kertynyt. Nyt tämän blogin aloitettuani tämä vanha harrastus sai taas uuden herätteen ja jo vähän pölyttyneet Suomen Kuvalehdet 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä tuli kaivettua esiin, samoin kuin 60-luvun helmet Uusi Maailma ja Elokuva-Aitta. 30-luvun Seuraa en ole vielä edes ehtinyt vilkaista...

Jaa mikä niissä sitten kiinnostaa? EN MINÄ VAAN TIEDÄ !!
Kauneus varmaankin ja hienostunut suomenkieli:



Mainokset tietysti kuvastavat aikaansa:

       

Muistuttavat, että ajat muuttuvat - onneksi!




... ja moni asia on vuosien saatossa muuttunut helpommaksi!


 

Ja jotkut asiat pysyneet ennallaan.

 

Automainoksetkin ovat pysyneet ennallaan, laatuvaunujen tekniikka vain hivenen kehittynyt ?

     
            

JUU, SE POGOSAUVA, TÄSSÄHÄN SE !



   

Kaikki tämänkertaiset kuvat ovat vuoden 1927 Suomen Kuvalehdistä.
Suokaa anteeksi hieman suttuiset skannaukset.