Tämä päivä sai minut lehteilemään vuoden 1800-luvun lopun Moderne Kunst-lehtiä ja erityisesti sen mainosliitteitä. Aikoinaan pitkän saksan lukeneellekaan eivät kaikki tuon ajan saksan kielen vivahteet avautuneet, mutta onneksi on sentään kuvat! Pikkuilmoituksista monet markkinoivat kauneuteen ja terveyteen liittyviä asioita: saippuoita, kauneudenhoitotuotteita, tervehdyttäviä juomia ja pillereitä tai erilaisia kuureja. Baden Badenissa olisi ollut tarjolla jopa vieroituskuureja opiuminkäyttäjille ja morfinisteille.

Vesi on kuitenkin vanhin voitehista ja tarjolla on useita erilaisia, kotona käytettäviä suihku- ja kylpylaitteistoja. Aika vekkulin näköisiä vehkeitä! Vuoden 1892 uutuutena mainostetaan höyrykylpylaitteistoa, jonka on kehitellyt Herr Doktor A.Kuhner, "Gesundheit"-lehden päätoimittaja. Kokoontaitettavaa laitteistoa kuvataan näppäräksi ja helppokäyttöiseksi. Tarvittava höyry syntyy messinkikattilassa, jota lämmitetään spriiliekillä. Höyry johdetaan letkua pitkin nahkaiseen huppuun, jonka alle kylpijä asettuu mukavasti istumaan. Höyrykylpyjen mainitaan olevan paras hoitokeino erityisesti kuumepohjaisiin sairauksiin, kuten kylmettymisiin, katarreihin, reumatismiin sekä influenssaan. Höyrykylvyllä saa aikaan myös riittävän puhtauden kehoonsa tänä "bakteriologian aikana".

Kuvat: Ylempi kuva: Das Schwitzbad im Hause/Moderne Kunst 1892/1. Alempi: Moosdorf&Hochhäusler/1892

Muistan pienenä tyttönä katselleeni kateellisena vuosia vanhemman sisareni meikkiarsenaalia. Äitini onneksi ymmärsi yskän ja tarjosi joskus pienen suihkauksen parfyymista tai jopa huulille hieman punaa, sellaista ärhäkkää väriä, joka oli muodissa joskus 50-luvulla. Pian pienikin kuitenkin ymmärsi, että entisillä ajoilla ja nykymenolla on eroa. On asioita, jotka ovat muotia ja sitten niitä, jotka eivät enää (tai vielä) sitä ole.

Yhtäkkiä keskustelun aiheena oli esimerkiksi  Leslie Hornby eli Twiggy, tuo langanlaiha englantilainen valokuvamalli, joka nousi iäkkäämpien kauhistelemaksi ja teinien ihailemaksi muoti-ikoniksi. Jaana-lehden jutussa toimittaja Oriana Fallaci pitää Twiggyä eli kotoisemmin "Tikkua" vaikeasti haastateltavana. Tikku "ei ole seksikäs, hänessä on muuta: hänessä on hellyyttä, naisellisuutta ja persoonallisuutta. Hän on Rita Hayworthin, Marilyn Monroen ja Sophia Lorenin vastakohta, hänen ulkonäössään ei ole mitään eroottisesti kiinnostavaa. Vaatteet eivät korosta hänen muotojaan, vaan hänen jalkojaan, joiden kuitenkin on oltava ohuet eikä seksikkäät. Hermafrodiittista kauneutta, on sanottu".

Huulipunan väri muuttui kymmenessä vuodessa kirkkaasta punaisesta yhä vaaleammaksi ja vaaleammaksi, lähes valkoiseksi silmämeikin korostaessa rajauksilla ja tönköillä ripsillä noita sielun peilejä. Sen jälkeen vain taivas on ollut rajan meikkimuodissa. Äidin käyttämää verratonta ja suudelmankestävää Sans égal-huulipunaa ei enää löydy kaupoista ja myös Jane Hellen on kadonnut markkinoilta. Cutexia ja Max Factoria voivat sentään nykytytötkin vielä käyttää.

Kuvat: Jane Hellen/1960, Twiggy Jaana-lehden kannessa 1/1968, Max Factor/1966, Cutex/1966, Sans ègal/1953

                  

Tuossa eilen viimeksi ihmettelimme ystävien kesken, että milloin olemmekaan siirtyneet siihen ikään, jolloin vatsan toiminta tai toimimattomuus on yleinen keskustelunaihe.

Ehkä se tosiaan on niin kuin pähkäilimme: kun ikä alkaa kakkosella tai kolmosella ei suolisto ole vielä kovinkaan korkealla keskustelunaiheiden TOP 10:ssä.

Jotain kuitenkin tapahtuu kun täyttää 40. Vaikka on etukäteen vannonut, ettei ikinä koskaan tule kenenkään kanssa pohdiskelemaan ripuleita, ummetuksia, ilmavaivoja, peräpukamia, suolentähystyksiä, sitä mitä voi syödä/juoda tai ei voi, se kuitenkin tapahtuu. Vääjäämättä.

Jossain 40 ja 50 ikävuoden välillä huomaat jutskailevasi frendiesi kanssa ihan luontevasti näistä(kin) asioista!


                  

Pitemmittä alkupuheitta voinkin nyt sitten kertoa tässä selvinneeni minäkin alkuvuoden vatsatautiepidemiasta vuorokaudessa. Jätän kuitenkin yksityiskohdat kertomatta. Vannon, että ne eivät kiinnosta ketään. Eikun influenssaa odottelemaan.

Kuvat: Ihmisen sisälmykset/ Max Oker-Blom: Terveysoppi (1916), Sylkykupit/ Max Oker-Blom:Terveysopin pääpiirteet (1912)

En ole koskaan ollut  mitenkään hysteerisen ötökkäkammoinen. Pieniä väristyksiä saa kuitenkin aikaan uutinen läheisen talon torakkamyrkytyksestä, siitä kuinka "torakat vaan rapisivat seiniltä". Kyllähän sen ymmärtää, että ihmisen on elettävä suht sopuisassa rinnakkaiselossa luonnon kanssa ja että onkos se torakka sen kummempi hyönteinen kuin leppäkerttukaan - mutta kuitenkin...

                                    


Hyönteismyrkkymainokset ovat olleet aina suosikkejani. "Joukkomurha"-niminen myrkky oli joskus varmaankin yksi tehokkaimmista. Siit Sait'ia voisin kuvitella itsekin käyttäväni....

Lutikoita ei nykypäivänä kaupunkiasunnoissa juurikaan näy, puolilämpimillä kesämökeillä kylläkin.
Tampereen kaupungilla on muuten huikeat tuholaissivut. Miksiköhän??

                                              

Tukkuliike Apilan Siit Sait lutikkamyrkkymainos on vuodelta1945

Kahdeksan vuotta sitten kun selkä ensimmäistä kertaa paukahti, aloin miettiä sängyn merkitystä ihmiselle.Muutamia vuosia myöhemmin päätin tehdä se ISON INVESTOINNIN. Sijoitin kuukausipalkkani (ja vähän enemmänkin) laadukkaaseen sänkyyn. Sellaiseen, joka on oikein virallisesta sänkykaupasta ostettu, koemaattu moneen kertaan ja  harkittu vielä monempaan.Ei se mikään hästenssi ole, eikä automatisoitu, mutta jykevä peli kuitenkin.



Rahanmeno tuntui suurelta mutta toisaalta - sängyssähän vietetään vuorokaudessa aikaa kosolti.

Vaikka en käytäkään sänkyä laiskotteluun, vaan pääasiassa nukkumiseen ja satunnaiseen muuhun sänkypeuhaukseen, vietän sängyssäni ainakin sen kahdeksan tuntia vuorokaudessa.

 Ja mikä mukavinta: selkä ei ole oireillut juurikaan sängyn oston (ja reippaan Pilates-harrastuksen) johdosta.











Hetekassa olen minäkin pienenä maalla nukkunut. Eräs tädeistäni ei suostunut muussa nukkumaankaan. Loppuaikoina piti hetekaan laittaa lautoja pohjan tueksi, ettei tädillä peppu viistänyt maata kun sängyn joustosilmukat venyivät...



Vanhoissa sänkymainoksissa korostetaan sängyn terveellisyyttä ja hygieenisyyttä. Suoraselkäisyys oli hyve, jonka piti näkyä myös ulospäin. Ja kukapa ei haluaisi nukkua sängyssä, jossa luteet eivät viihdy? Pieni koko ja kokoontaitettavuus olivat hyvän sängyn ominaisuuksia myös. Perhe-Sopu sijaa antaa?
Sänkykamarikatse kuulostaa mukavalta - mutta mikä ihme se on?

                                    

Kuvat: Suora selkä Pietisen Tehtaitten mainos/1928, Pohjanmaan Puusepät Oy:n Sopu-sänkymainos/1936, Heteka Oy:n mainos/1937, Helsingin Uuden Rautasänkytehtaan mainos/1924, Pietisen Tehdas Oy:n hygienisen patenttisängyn mainos/1928

Tuossa margariinijutun kommenteissa Olli muistutteli radioaktiivisen veden virkistävästä vaikutuksesta. 20-30-luvuilla radioaktiivinen säteily olikin kova juttu. Kuluttajille oli tarjolla monenlaisia radium-pitoisia tuotteita.

Radiumhan oli se Marie Curien (taisi se Pierrekin siinä mukana olla) esille tuoma ihmeaine , jonka arveltiin parantavan lähes kaikkea.

Kyllähän se tietysti syöpäsoluja tuhosikin, mutta myös aiheutti tuota samaista sairautta. Miradium näyttää olleen tuolloin hyvinkin mainostettu tuote.

Säteily ylipäänsä tuntui muutenkin olevan ratkaisu moneen vaivaan. Säteilykoneita mainostettiin edulliseen hintaan lehdissä. Heikkokuntoisten lasten hoitoon suositeltiin keinoauringon säteilyä.












Pesisitkö hampaasi radiumpitoisella Helmillä?



Kuvat: Miradium-mainos/1935, Renulet Violet Ray-kone/1926, Helmi-hammastahna/1926

                                    

Äitini ei ole koskaan suostunut syömään margariinia, ainoastaan voi on kelvannut. Äiti jaksaa muistella vuosikymmenten takaista skandaalia margariinitehtaalta löytyneistä eläintenraadoista. Tämän päivän HeSarin Torsti Tietää -palstalla kerrotaan tuosta vuoden 1961 kohujutusta, joka pilasi kasvirasvan maineen pitkäksi aikaa. Itsekin muistan tuon vitsin: "Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan".

                                    


!800-luvun lopulla keksitty voin korvike sai nimensä kreikan sanasta "margarite", helmi. Suomessa toimi 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä alkaen useita margariinitehtaita. Nykyäänhän nuo sunnuntait ja keijut sun muut ovat niin arkipäivää, että niitten tarpeellisuutta tai tarpeettomuutta harva kyseenalaistaa.

   

                                                                                                             
Kuvat: Suvikulta-margariini/1963, Paasivaaran vastakirnuttu/1928, Puhtaus-terveys-voima-(PUTERVO)margariini/1927, Hangon Elo-margariini/1913

                  

Viikonloppuna selkäpiitäni kihelmöi useaan otteeseen. Vähitellen kihelmöinti tarkentui kutinaksi. Siinä vaiheessa jo melkein tiesinkin mistä on kyse. Maanantaina het ensimmäiseksi tilasin ajan työterveyshuoltoon. Lääkäri siellä vallan innostui nähdessään näin tyylipuhtaan Erythema migrans-ihottuman - "aivan kuin kirjasta". Koska ihottuma oli hankalassa paikassa tohtorini halusi näyttää tietokoneensa ihottumakuvastosta juuri omani kaltaisen punoituksen. Aika nätti. Lopuksi lempeä lääkäri katsoi syvälle silmiin ja sanoi toivovansa sydämensä pohjasta, että suolistoni kestää tuon 2-3 viikon antibioottikuurin niillä annoksilla, jotka tuohon tautiin tehoavat. Niin minäkin toivon.

            


Voihan vee, punkki, minkä teit! Tartutit minuun borrelioosin!

                  
Kuvat: Punkin kuva  Prof.Dr.Schmeilin kirjasta "Lehrbuch der Zoologie"  (1908) ja värikuvat  Prof.Dr. Kurt Lampertin kirjasta "Bilder-Atlas des Tierreichs" (1913)

           
                 

Kampaajalla joutuu käymään usein kun omistaa hennot, maantienväriset, lyhyet hiukset. Kahdeksan viikkoa - ja taas pulitan  45 - 120 euroa siitä ilosta, että ammattitaitoinen kampaaja loihtii hiuksistani trendikkäät, kaksivärivärjätyt, muotoillut jne.

Sydän sykähti kun maksoin tallinnalaiselle kampaajalle leikkauksesta ja kampauksesta n. 18 euroa. Tämä kotipoppoo kannattaisi raijata parin kuukauden välein juksuuriin tuonne meren taa. Säästöä kertyisi vähintään toista sataa euroa. Jaksaiskohan??

Toisenlaisia hiuspulmia Viivillä. Vai olikohan ne pulmat ihan jollakin toisella...?


                              

                                    

                

Kuvat: "Tyttärien kerho - ole oma hovikampaajasi" Kotiliesi syyskuu/1954, Indolette öljypermanentti -mainos 1953, Spraytint-hiusväri/ 1962

   
                                         
       
Miten se joskus tuntuukin siltä, että mikään ei suju?  Aamu alkaa sillä, että kaksi teekupillista peräkkäin kaatuu pöydälle ja siitähän voi jo riemastua. Ja vaikka on herännyt (aivan liian) aikaisin, myöhästyy silti töistä. Töissä sitten taas on kiirettä, stressiä pukkaa ja saa kulkea vaijeri tiukalla koko päivän.

    



Olo tuntuu kerrassaan lihavalta ja turvottaa. Ruoka ei maistu tai sitten se maistuu liiankin hyvin ja ainakin ne vääränlaiset sapuskat. Kahvia kuluu piukkana päivänä luvattoman paljon. Illalla närästää, eikä uni tahdo tulla. Hormonimyrskyt siirtyvät (kai?) pms:sistä esivaihdevuosioireiden puolelle. Muuttuvat ehkä myrskyistä pikku puhureiksi - vai taifuuneiksi?

               

Jotenkin toivoisi, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin hallitsisi paineita, osaisi ottaa rennosti. Usein siihen tarvitaan kuitenkin muiden apua. Mukavaa yhdessäoloa läheisten kanssa ja vähän tätä ja tätä ja tätäkin. Tänksit taas omille ja mukavaa sunnuntaita kaikille muillekin!

                                 

Kuvat: Samarin-mainos/1962, Pika-7-särkylääkemainos/1966, Fenamon Comp-särkylääke/1962, Vita-Ultraform erikoisvalmistemainos/1964, Lepo-tablettimainos/1962, Osmos-laihdutuskylpymainos/1928