Joskus komeroista löytyy aarteita, pussien pohjilta muistoja, jotka muuttavat löytäjänsä lapseksi jälleen. Äidin tekemä pikkuinen mekko, nilkkasukat ja sandaalit. Saparoissa lettinauhat ja polvissa rupia. Datsun Bluebirdillä isän kanssa Tullinpuomin Shellille, jossa poika täytti tankin. Shelliltä sai vuonna 1969 keltaisen Lastenpassin, johon kerättiin leimoja joka käynnillä. Passi lähetettiin sen täytyttyä Shellin toimistoon, josta sen sai pian takaisin ja lisäksi uuden tyhjän passin sekä "pienen yllätyslahjan". Lahjaa en muista, mutta sen kyllä, mitä hämmästystä passini herätti Englannin maaseudulla, kylän pienellä huoltamolla. Leimasinta ei löytynyt ja omistaja kirjoitti passiin "leiman" käsin.

 

Niiltä ajoita muistan myös Gulf-aseman, joka mielestäni sijaitsi Mannerheimintiellä, siinä jossain vanhan messuhallin kohdilla. Sen ohi ajettiin usein, muttei pysähdytty juuri koskaan. Minkäköhän ihmeen takia? Myöhemmin tärkeäksi huoltoasemaksi kohosi eräs tietty Union, jolta Hurriganesin keikkabussi tapasi lähteä keikkapaikkaa kohti. Sinne kimmojen kanssa karattiin, vaikka kesken koulupäivän. Se oli sitten 70-lukua se.

 

90-luvun bensis oli Pukinmäen Esso, nyt jo vainaa sekin. Mitä sieltä ei löytynyt, ei myöskään tarvinnut. Ja nyt tarkoitan siis autoiluun liittyviä asioita. Tämän päivän tankkausasema on lähialueenTebski. Se, josta saa myös ruokaa, hampurilaisia, pizzaa. Mutta myös renkaanvaihdon, pesun ja varaosiakin. Eli harvinaisuus lajiaan tämän päivän huoltsikoissa.

 

Kuvat: Shell Lastenpassi/1969, Gulf -mainos/1964, Union -mainos/1966