Tässä tulee vihdoinkin Hennan kaipaama katsaus naiseuteen vuoden 1964 Viikko-Sanomien kautta. Kannattaa vilkaista myös vastaava miesaiheinen juttu muutaman päivän takaa. Jos mieskuva näissä neljässä lehdessä oli hieman ristiriitainen kovakauluksisine Tauno Paloineen ja amerikanlänkkäreineen niin kyllä naisenkin kuvaan oli noihin aikoihin tullut kovasti säröä.

Mahtaisiko nykypäivän perhelehdestä naista näin monessa roolissa edes löytääkään? Oliko 60-luvun alun nainen esikuvana tämän hetken naiselle, jolta ehkä kaivataan yhdessä paketissa tätä kaikkea, mihin tuolloin piti olla monta eri donnaa?

Kylpyammeesta nouseva Kleopatra ei tosiaan taida olla se kunnon perheenäiti, joka huolellisesti tupeeratussa permanentissaan hymyillen pesi pyykkinsä hohtavaksi Sunililla (ja hampaansa Oxygenolilla). Sarjakuvissa äiti jo silloin vähän purnasi loputtoman kotityön määrää. Viimeisessä ruudussa Liisa tosin jatkaa luuttuamista laulellen, koska huomaa että onkin onnellisempi kuin kadehtimansa filmitähdet. No joo.

   

Juhlahetken tullen vuoden -64 nainen pukeutui korselettiin ja huolehti (jälleen) hyvin hygieniastaan. Kukapa tahtoisi olla Rexona-mainoksen hitusen haiskahtava toimistotyttö, jonka kanssa kukaan ei halua työskennellä? Ei kukaan. Sarjakuva-tohtori Rex Morganin sairaanhoitajan hygieniaa ei kukaan kyseenalaistanut, olihan hilkkakin niin hohtavan valkea.

Amarit (ja nehän eivät olleet mitään sukkiksia) sen tekivät, että jotkut pääsivät sitten viettämään iltaa komeiden miesten seurassa ja vetelemään amerikkalaisia (HUOKAUS) henkosia.

Useimmat naiset siis kuitenkin ripustelivät mainoksissa onnellisen näköisenä pyykkejä ulos kuivumaan, tarjoilivat kylmää maitoa lapsille jääkaapista nostetusta maitopullosta tai veikistelivät essu vyötäisillä lipeville pesukonekauppiaille. Jos särky iski, otettiin Seliran ja jatkettiin touhuilua. Ja jos iski VÄSYMINEN, niin ettei muuta jaksanut kuin istua harmaana tuolissa, lääkkeeksi löytyi onneksi Ramavit tai Vitasol-helmet.

Väsyminen johtuu mainoksen mukaan monista tekijöistä: Väärä työtapa, kiire ja hosuminen. Täydellisyyden tavoittelu työsuorituksissa, huono viihtyvyys, liiallinen itsenäisyys ja vastenmielisyys toisten määräysvaltaa kohtaan, yleinen huolestuneisuus tai sään vaihtelut.

 

Kun herrasmies sai vierelleen kauniin rouvan ja herttaisen lapsukaisen, vaihtui ajokki mersusta skodaan. Sillä sitten pyörähdettiin Essolle tankkaamaan. Shellillä kannatti taas pysähtyä aivan erityisesti kaffella, siis erityisesti naisten. Siellä saattoi keskittyä kahvikupposeen ja uskoa Kuplansa huoltoaseman "poikien" huomaan.

Jostain ihmeen syystä ainoa kulkupeli, jota nainen mainosti oli polkupyörä. Kummallista.

Mainosten iskulauseista löytyi: Ihastuttava luomus, kukkakoristeinen ja ihanan kevyt. Kruunaa kauneutenne. Tekee läheisyytenne miellyttäväksi. Yhtä hygieeninen kuin helppohoitoinen. Helminä tippoina ja kapseleina. Ladylike, elegantti ja miellyttävä. Laivastonsininen, helmenharmaa ja puolukanpunainen. Nopeasti vaikuttava, antiseptinen. Mieto, täyteläinen, riittoisa. Vähemmän vaahtoa, enemmän valkoisuutta. Merituulen raikkautta.

Ja ne juomat by the way: Vuoden 1964 naishenkilö joi vain miesseurassa. Kuohuviiniä, martineja. Jopa olutta. Ettekä ikinä arvaa kenen seurassa. No tietysti Tauno Palon!