Pääsin viime syksynä parikymmentä vuotta vanhan taksivolvon kyytiin. Suhari oli syystäkin ylpeä. Tuon ikäisiä takseja ei taida olla liikenteessä montaakaan. Taksikuski sai minut vakuuttuneeksi, että kannattaa pitää kiinni kymmenen vuotta vanhasta autostani. Tunnetta vahvisti ystäväperheen uudehko auto, jonka vikojen edessä autokorjaamon ukotkin olivat voimattomia. Tietokone ilmoitti toistuvasti, ettei autossa ole mitään vikaa. Se vain ei suostunut käynnistymään.

                      


Tämä oma kulkupelini toimii uskollisesti, vaikka nuoriso sattui pökkäisemään sen edessä olevaan suomalaiseen mäntyyn niin, että puskuri halkesi ja airbag-valo palaa iloisen punaisena. Ehkä kuitenkin lähipäivinä viemme vehkeen korjaamolle. Onneksi toisella ystävällä on sellainen...

                                    

Kuvat: Ifa-mainos 1954, Ford-mallisto 1964, Volvo-mainos 1938