Joitakin päiviä sitten Kalliolassa käväistessäni huomasin ällistyksekseni kansanopiston esitteen korsettikurssista "Korsetti mittojesi mukaan".  Että tällainenkin kurssi on olemassa, eikä se ole edes hinnalla pilattu! Pienen hetken jo haaveilin itse tehdystä korsetista, joka istuisi kuin valettu ja pistäisi kropan kuriin paremmin (ja pienemmällä vaivalla) kuin pilates.


Alusvaatteista on koitunut aikojen saatossa monenlaista huolta ja vaivaa minulle ja varmaan monelle muullekin naishenkilölle (miehistä en tiedä...).

Ihan eka muisto on ne rakkaat  rimpsupepulliset alkkarit ehkä n. neljän vuoden iässä. Ne oli vaaleanpunaiset ja ihanat! Paljon myöhemmin tuli  ekat rintsikat, aargh. Rintaliiveistä on sittemmin ollut paljon riesaa. Pienin ei suinkaan ollut se karsea tapa, jolla takana istuva poika salamannopeasti pinsettiotteella rämpsäytti rintsikat auki...

Erityistaitojakin rintaliivit tyttölapsille kehittävät. Edelleenkin kumppani jaksaa ihmetellä kykyä riisua liivit puseron alla puseroa riisumatta. Höh, mitäs kummaa siinä on?

Näinä päivinä vaivaa teettää, että löytää ne tarpeeksi tukea antavat, kohottavat ja rutistavat rintsikset, joissa neljävitosen rinnat ovat edukseen.

Alushousut ovat sitten aivan oma lukunsa. Jo aivan aikojen alussa tyttö kyllä oppii, että tiettyinä päivinä (esim. punnitus- ja mittauspäivä koulussa, gynekologilla käyntipäivä) on jalassa syytä olla edustusalkkarit, eikä mitkään vanhat, venähtäneet puuvillarytkyt.

Ja poikakaveriahan tavataan sitten ihan tietyt pöksyt jalassa.  Ajat vauvaa odotellessa ja vielä pitkään synnytysten jälkeen vaativat nekin omanlaisensa alushousut.

Täällä kotipyykkinaruillakin kuivuviin pikkupikkualushousuihin, joita lempeästi  "pyllynaruiksi" kutsumme,on edelleenkin vaikea suhtautua äidillisen tyynesti. Jokin niissä hiertää...

                                             


            


Kuvat: Piirrokset Elokuva-Aitta 13/1963 (Nuoren naisen charmikoulu), Germa-liivi/1931, Triumph-liivit/1963