Äidille oli aikoinaan kova paikka siirtyä kahvipannusta kahvinkeittimen eli pulputtimen käyttöön . Kahvi ei tahtonut maistua miltään automaatilla keitettynä, taisipa suodattimista siirtyä jotain outoa sivumakuakin juomaan. Nyt, 15 vuoden jälkeen, pulputinkahvi on sitä oikeaa hänellekin.

Itse muistan juoneeni kahvia ensimmäisen kerran 4-5-vuotiaana lääkkeeksi päänsärkyyn. Lääkkeenä se sitten säilyi aikuisikään asti.

Parikymppisenä  innostuimme ystävän kanssa keittelemään espressoa kirpparilta ostetulla pressopannulla ja lopulta se oma kahvinkeitinkin ostettiin.




   

Seuraava merkittävä kahvietappi elämässä olikin raskaus - eli EI KAHVIA!! YÖK! Yhtäkkinen vastenmielisyys kahvin tuoksua kohtaan olisi riittänyt kummallakin kerralla raskaustestiksi. Vähän myöhemmin tuli sitten  muutama kuppi litkittyä, jotta pysyi hereillä valvottujen öiden jälkeen.



Työelämässä huomaa kahvin välillä muuttuvan nautintoaineesta joksikin aivan muuksi. Kuppi toisensa jälkeen kaatuu kurkkuun aivan huomaamatta, määriä ei uskalla edes ajatella.  Vasta kotona ehtii keitellä sen kahvin, jonka ääreen ehtii istahtaa! Muutama vuosi sitten jouduin lopettamaan kahvinjuonnin kokonaan ilkeiden vatsaoireiden vuoksi. Nyt yrittelen pysyä kohtuudessa ja pelkissä päiväkahveissa!

                         




Kuvat: Hyvän kahvin salaisuus/Paulig/1951, Johanna-kahvi/SOK/1952, VEEKOO-kahvi/Vähittäiskauppiaiden Oy/1927, Costarica-kahvi/Kesko/1972, Maxwell House-kahvi/1966, Keskon kahvit/1966