Muutama vuosi sitten olin hurjien selkäkipujen kourissa ja tuosta ischiaksesta jäi muistoksi jalkavaiva. Huono jalka vaatii sitten erikoispohjalliset ja ne taas vaativat kunnolliset, hyvälaatuiset ja usein kalliit kengät. Siihen asti olin lämpsytellyt milloin missäkin tohveleissa sen kummemmin kengän rakennetta pohtimatta, mukavuus ja/tai kauneus riitti.

Nyt vähitellen olen oppinut löytämään oikeanlaisia kenkiä kauppojen valikoimista (ja niitä oikeita kenkäkauppoja myös). Jalkakin on sitten kuntoutunut vähitellen, enkä kompuroi enää juuri ollenkaan.









Kengistä parhaat on jumalattoman kalliit vaelluskengät. Ne ovat käytössä lähes päivittäin, kesät talvet.

Muutama viikko sitten huomasin sauman vähän ratkenneen toisesta kengästä ja kiikutin rakkaani luottosuutarille (häpeämättömästi mainostaen: Malmin Nova-
kauppakeskukseen) ja sain uudenveroiset (molemmat) kengät takaisin muutaman päivän kuluttua kahdeksalla eurolla!


Vaikka vaelluskengät ovatkin ne arkikengät niin juhlatilaisuuksissa pitää olla korkkarit. Niitäkin saa nykyään hyviä ja istuvia...ja kalliita. Onneksi tyttärelle käy jo sama koko niin että hinnan voi tavallaan puolittaa!

Retuja en taitais huolia, vaikka ne ovatkin muistoissa ihanat. Retuja ei sentään kai ole uustuotannossa?


Kuvat: Vain Amarit sen tekevät/1963, Kas-Kas Kengänpohjavoide/1945, Nokian Musta-Retu/1972