Onneksi ystäväpiiriini ei kuulu intohimoisia joulusiivoojia. Voin ilman tunnontuskia jättää lattialistat ja ovenkarmit pyyhkimättä, isot matot tamppaamatta ja kirjahyllyt imuroimatta. Jouluverhot - niitä en ole ikinä edes omistanut. Noudatan ilomielin ystävän neuvoa: Jos aiot viettää joulusi komerossa, siivoa se. Eli en.



Vaikka monenlaiset siivousteknologiset uudistukset ovat tehneet puhdistamisesta helpompaa, ei se silti tuota minulle sitä nautintoa, mitä se tuntuu joillekin tuottavan. Kyse on ilmeisesti perinnöllisestä geenivirheestä, koska jälkeläisetkin alkavat puhua rumia, jos heitä patistaa kyseiseen hommaan.

Vielä joitakin vuosia sitten näin unia omasta pikku piikasesta, joka saapuisi kotiimme ja loihtisi kätösillään sen puhtaan ja raikkaan tuulahduksen.

Au Pair jäi hankkimatta ja nyt siivoaminenkin sujuu joten kuten, kun on ne langattomat kuulokkeet ja musakki täysillä. Ja sitä paitsi yksi on nautinto siivoamisessakin: ikkunanpesu. Tule pian kevät ja ikkunanpesusäät!



                    

 
      
Kuvat: Siivousasut ja Wärtsilän kestoemali/Kotiliesi 1962,  Pölynimuri - monipuolinen ja luotettava palvelija/Elanto-lehti 1941, Talousapulaisen opas/Aitta-lehti 1927