Vanhemman, sen lähes täysi-ikäisen, opettaja taas ystävällisesti muistutteli maanantaisesta kehityskeskustelusta, kyseli onko mitään erityistä äidillä. Eipä tällä kertaa. Mutta mukava on, että muistetaan, ja muistetaan muistuttaa.

Nykypäivän koululaisten vanhemmat osallistuvat lapsiensa kouluun liittyviin asioihin niin paljon enemmän kuin silloin kun itse kävin koulua. Nyt jo ala-asteelta lähtien (eikun jo päiväkodissa!) on vanhempien osallistuttava, otettava kantaa ja vaikutettava lastensa koulunkäyntiin.

Rahankeräykset leirikouluja ym tempauksia varten aiheuttavat monia päänvaivoja: vessapaperit, keksit, joulukukat, sukat ja kalsarit vaihtavat omistajaa kannatushintaan. Myyjäisiä on vähän väliä ja  jokainen onneton, joka uskaltaa katsoa opea silmiin, joutuu johonkin luottamustehtävään. Oma urani "klassmammana" oli vähintäänkin nolo, onneksi sain delegoitua työn pikapikaa jollekin toiselle, innokkaammalle mammalle.




   


Opettajan työtä on oppinut arvostamaan näiden vuosien aikana. Monenlaisia iloja ja suruja ovat opet jakaneet perheiden kanssa. On selvitelty kiusaamisia, ilkivallantekoja ja muita harmeja. Ikuisesti hämmästelen sitä jokavuotista kevät- ja joulujuhlien ihmettä, jonka opettajakunta saa oppilasjoukkonsa kanssa aikaan. Niin ja oppivathan nuo äitien ja isien pikku enkelit jossain välissä lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan...

Oma kansakoulunopettajaani Heljää muistelen vieläkin hellyydellä. Oikein sydämessä liikahti kun huomasin open kuolinilmoituksen joitakin vuosia sitten. Vieläköhän tänäkin päivänä ekaluokkalaiset taistelevat siitä kuka pääsee opettajan kanssa käsikäteen välitunnilla niinkuin silloin?











      


                         

Kuvat ja tekstit: Kaksi ylintä/Somerkivi-Tynell-Airola:Lasten oma aapinen (1968) kuvitus Usko Laukkanen, Iloinen Iikka/toim. Pylkkänen Linda: Kodin ja koulun ensimmäinen kirja (1935) kuvitus Martta Wendelin, teksti A.E.Lehto:Äidinkielen kieliopin alkeet (1903), kysymys Seura-lehti 1937