Uusi Maailma -lehti otsikoi vuonna 1966:
VARHAISKYPSÄ LAPSINAINEN
- aikamme harkittu valmiste



Lehden toimittaja  haastatteli 13-16-vuotiaita tyttöjä. Marita (14) sanoo, että "en minä maalaa tullakseni vanhemman näköiseksi, vaan korostaakseni niitä kohtia, jotka...niin ainakin minä LUULEN...ovat kivan näköisiä. Niinkuin silmiä, mutta se pitää tehdä kunnolla." "Nykyään monet alkavat käyttää rintaliivejä 12-vuotiaana. Riippuu tapauksesta, useimmat meidän luokalla käyttävät."

Kaarina (16): "Vanhemmat huutaa joskus, jos on sattunut olemaan yön poissa kotoa tai jos ne näkee, että on maistanut. Mutta ei ne kauan ole vihaisia, ne tietää, että meillä on OMA elämä." "Eikä poikien kanssa joudu vaikeuksiin, kun osaa käsitellä niitä oikein. Jos joku on oikein tylsä ja ällö, sanoo että lähde vetämään. Onhan niitä poikia! Ei niitä kadulta sentään isketä, mutta täältä (Linnanmäeltä) esimerkiksi."
Tiina (15): "Ei me välitetä vanhoista...vuoden ikäero korkeintaan. Ei vanhojen kanssa tiedä mistä puhua. Kerran olin kyllä yhden 18-vuotiaan kanssa, se oli kiva ja sitäpaitsi se oli hyvä siipi. Sillä oli auto myös." "Minkäs me sille voidaan, me näytetään siltä miltä näytetään. Tää on vähän sellaista aikaa, ettei nykyään voi pysyä kakarana."

Ja samaan aikaan on "paljon kivempaa tuntea olevansa vain pieni tyttö...". Aina yhtä mutkikasta tuo tyttöin elämä.