Ihana keväisenoloinen marraskuun päivä ja pitkällä lenkillä Laajasalon luonnonsuojelualueilla koiran kanssa. Ystävä kertoi iloisen uutisen: miehensä oli yllättäen lopettanut tupakanpolton 25 vuoden suitsuttelun jälkeen. Rouvahyvä ei ollut asiaa huomannut ennenkuin neljäntenä päivänä, kun oli jäänyt eteiseen miettimään, kuinka tupakki ei enää ovensuussa tuoksahtelekaan. Tyttäreltä oli sitten päässyt (vaikkei olisi saanutkaan salaisuutta paljastaa), että iskä ei enää polta. Hieno homma!

Tästä asiasta ilahtuneena ja sen kunniaksi selailin taas noita lehtisiäni tupakkamainoksia etsien. Tarkoitukseni ei ole millään tavalla tupakanpolttoa edistää, eihän toki! Itselleni kaikki tupakanpolttoon liittyvä on suuri ihmetyksen aihe, enhän ole koskaan itse polttanut. Lapsuudesta muistan, että isäni poltti kyllä (ja kotona sisällä niin kuin kaikki muutkin siihen aikaan). Myös kaksi sisarusta polttivat ja kavereista moni. Minä  en vain koskaan aloittanut, jostain syystä.

  

Nykyään asia nousee joskus työpaikalla keskustelun aiheeksi. "Muutaman minsan" tupakkatauot ärsyttävät helposti sellaista, joka ei polta. Itse olen ratkaissut asian niin, että oikaisen koipeni toimiston sohvalle niiksi minuuteiksi. Sillä onhan minulla, tupakoimattomalla, myös omat oikeuteni taukoihin!

                                                                        
   
Mainonta on vuosikymmenien aikana suunnattu niin miehille kuin naisillekin, rahvaalle ja hienommalle väelle. Ja hännänhuippuna ja huipentumana on tämä savukkeita mainostava lapsi!

                                            

                 

Kuvat: Aitta 1927, Uusi Maailma 1966, Työmiehen Kalenteri 1922, Seura 1937, Suomen Kuvalehti 1928, Jousimies 1926.