Suurta myötätuntoa koin kun luin Jakke Holvaksen pikku kolumnin pukeutumisfilosofiastaan (HeSa 20.11.06). Kirjoittaja kuvaa ahdistusta vaateostoksilla ja  mainitsee ihanteekseen Henry David Thoreaun päähenkilön kirjassa "Elämää metsässä". Erakko sanoo käyttävänsä samaa takkia, kunnes se kuluu puhki.


 Pula-aikaa kokematon Holvas haluaisi nauttia niukkuudesta erikoisena luksuksena mutta ympäristön vaatimukset (äiti ja vaimo) sekä alati lisääntyvät vaatevirukset kartuttavat asuvarastoja kummallisella tavalla.







Kaiken lisäksi aiemmin rennon tyylikkäältä vaikuttaneet sosiologin vaatteet ovatkin muuttuneet "työmaalla loikkivan rakennustarkastajan vaatteiksi".

Ekologista minimalismia ihaileva Holvas haikailee kuitenkin muiden hyvän pukeutumisen perään ja oikeastaan haluaisikin pukeutua kuin nuori Sean Connery James Bondina: tweed-kankainen puku, liivi, slipoveri, kartanot ja sumuiset nummet. Kunhan joku vain suostuisi
tekemään ne vaateostokset...

Jostain syystä tuntemani miehet ovat niitä armottomia vaateshoppailijoita, jotka väsymättä jaksavat painaltaa puodista toiseen sovittamassa paitaa, pukua, housua. Niitä "rennon tyylikkäitä" vaateita siis. Itse kuulun niihin ihmisiin, joille nimenomaan vaateostoksilla käyminen on kauhistus.





 


Erityisesti näin talviaikaan se jatkuva  pukeminen ja riisuminen sovituskopeissa saa hien nousemaan pintaan ja adrenaliinin kohoamaan. Ja kun vielä ei ole kokoluokitukseltaan mikään standardi vaan hartiat, vyötärö, pehva ja muutkin vaatevalintoihin vaikuttavat kehonosat ovat kaikki kuin eri ihmisiltä, on soppa valmis.


Minusta ei myöskään koskaan ole tuntunut luontevalta käydä vaateostoksilla ystävättärien kanssa, sorry vaan, kamut! Jos ne omatkin ostokset jo tuottavat tuskaa, niin sitten vielä pitäisi pohdiskella rakkaan ystävän hameen tai huivin sopivuutta, housujen istuvuutta, kengän korkojen korkeutta, ehei! Suorastaan hykertelen nyt kun lapsetkin jo selviävät vaatteistamisestaan itse.







Mutta niinkuin Holvaskin, haluaisin myös minä pukeutua tyylikkään rennosti, mukaviin ja kauniisiin vaatteisiin, jotka tietysti olisivat kohtuuhintaisia, kestäviä, pestäviä ja mielellään vielä kotimaisia.


Uskon, että selllaisia vaatteita on olemassa tuolla jossain, mutta mistä ihmeestä löytyisi se henkilö, joka etsisi ne ja suostuisi tekemään vaatehankinnat puolestani?














                              

Kylläpä olikin kertynyt puheripuli Vuodatuksen Pulmapäivien aikana!

Tusen Tack ja muhkea virtuaalinen kukkakimppu Tuomakselle, joka HUVIKSEEN ylläpitää näitä meidän vuodatuksia!