Kun perheessä on kaksi teini-ikäistä ja muutama niiden kaveri, ei tahdo huushollin saniteettitilat riittää millään.Vaikka vessa ja kylppäri ovat erikseen, on joskus vaikeuksia saada itselleen toilettivuoroa ilman ajanvarausta.

Ja vesi - sitähän kuluu aivan järjettömät määrät kun suihkussa näiden on käytävä ainakin kerran päivässä, usein kaksikin kertaa. Hiuksia pestään, värjätään, föönataan joka päivä. Vesimittari surraa jatkuvasti ja kun taloyhtiön isännöitsijänä lähettelen vesilaskut niin kylläpä tekis mieli joskus  rukata omaa laskua vähän alakanttiin.


Vuoden 1952 Kotilieden artikkelissa "Onko suomalainen nainen puhdas" pohditaan puhtauden ylläpitämisen tärkeyttä.

 Suurimpana syynä likaisuuteen arvellaan sitä, ettei kodeissa ole sopivaa ja rauhallista pesupaikkaa. Lämmintä vettä ei ehkä ole ollenkaan peseytymistä varten ja on vielä perheitä, joissa ainoa pesuvati on varattu vauvan pesua varten.

 





Artikkelissa uskotaan miehen huolehtivan paremmin puhtaudestaan, sekä tavan että luonteensa puolesta. Mies peseytyy heti työpäivän päätyttyä ja vaihtaa vaatteetkin. Nainen ei taas ehdi kiinnittää huomiota puhtauteensa kun työstä tultuaan alkaa ruuanlaiton, hoitaa lapset. Ja ne miehen  paidatkin tietysti pesee vaimokulta.


Jutussa kerrotaan myös opettavainen tarina miehestä, joka avioiduttuaan huomasi, ettei vaimo osannut pitää huolta henkilökohtaisesta puhtaudestaan. Miehen sisar tuli perheeseen avuksi ja opetti hienotunteisesti nuorikon peseytymään päivittäin. "Eikä miehen sen koommin tarvinnut valittaa vaimonsa puhtautta."







              


                   

Kuvat: Amarant ja Azymol-Stimulus/1928 Suomen Kuvalehti, Puhtausohjeet/1952 Kotiliesi, Ilona-Saippua/1925 Suomen Kuvalehti