Teineistä vanhempi aloitti autokoulun. Siis mitä? Tuo äskenvastavauva?  Vähän piti tuota nikotella mutta ajatuksesta selvittyäni lueskelin autokoulusta tulleita papereita. Paljon on muutoksia sitten 1979-80, jolloin itse kädet täristen tuota koulua kävin. Liukkaan ajon harjoittelu, pimeän ajon harjoittelu ja teoriatunnitkin järkevästi lukion kurssivalintana. Hintakin vain hintsusti tuplaantunut.



Onneksi myös auto on eri. Ei sitä postiautonoranssia Ladaa (kimpassa siskojen kanssa), jossa pakki olin niin pirun vaikea saada silmään, niin juuri se jolla haettiin poikaystävää armeijasta lomille kun uudenkarhea ajokortti kuumotti lompakossa. Nyt saa lapsi ainakin aluksi huristella turvallisella kansanautolla, jossa on automaatti, abs-jarrut ja tuliterät talvirenkaat. Sitten keväällä saa hankkia jonkun oman kotteron - sen joka muistetaan läpi elämän, jolla huristellaan pitkin maita ja mantuja, joka sammuu tienvarteen juuri silloin kun ei pitäisi, joka tarvitsee sateisina aamuina kännistyäkseen omistajansa persoonalliset otteet. Siis auton, jolla on NIMI.

  
Rattijuopon toikkarointia Helsinginkadulla v. 1925. Mukana olleille äidille ja lapselle ei käynyt kuinkaan, hämmästyttävää kyllä! (Suomen Kuvalehti)

Muut kuvat: Elokuva-Aitta 1963, tulitikkuetikettejä 60-70-luvuilta.