Tämä blogin pitäminen voi olla jännääkin, huomasin eilen. Vielä iltapuhteiksi ajattelin laittaa sivulleni tuollaisen soman kellon, joita niin monen blogissa näkee. Ensimmäinen koodinpätkä ei onnistunut saamaan kelloa näkyviin: no, sellaista sattuu. Poistin sen ja laitoin uuden ja vilkaisin sivuille. Kauhunhetkiä, kun blogistani oli hävinnyt kaikki kirjoitus. Laatikot vain seisoivat reunassa teksteineen. Muu oli  autiota ja tyhjää.

Mitä lie tapahtunut, ehkä poistin jonkun oleellisen sieltä sivupohjastani tai sitten kirjoitus katosi muuten vaan - noviisi mikä noviisi. Käsitin kuitenkin hetkessä, että nämä parikymmentä postaustani olivat jo muotoutuneet minulle niin rakkaiksi, että taisin vieräyttää muutaman kyyneleenkin asian johdosta. Kaikki se aika ja vaiva ja ne muutamat saadut kommentit...kateissa.






Onneksi tuon epätoivon hetken jälkeen asettui järkevä minäni taas paikoilleen ja kovan pähkäilyn ja sivupohjan koodiritirampsujen läpikäymisen jälkeen (vanhan sivupohjan poisto ja sitten Tuuliviiriltä uusi), löytyivät nuo kadonneet karkulaiset. Äidin pienet kullat...


Kadonnut käyttäjäkuva ja laskurin katoaminen ei tuntunut isolta hävikiltä kun kaikki muu löytyi!
Kellonkin sain sitten paikoilleen, turvallisesti laatikkoaitaukseensa.







Kuvat: Venny Soldan-Brofeldtin kuva Siviä Heinämaan Aapisesta (1928), Erik O.W.Ehrströmin kuva E.N.Setälän Aapiskirjasta (1930) ja mainos vuoden 1916 Kansainvalistuseuran Kalenterista.