Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
14.07.2008 - 22:44

Ei ole ensimmäinen kerta kun mietin ryhtymistä Martaksi. Joskus kauan sitten opiskeluaikana kävin tutustumiskäynnillä Marttaliitossa (minkäköhän ihmeen takia...??) ja jo silloin ajattelin, että sisälläni asuu pieni martta. Jostain syystä marttailu kuitenkin tuolloin jäi. Ikäkö sen nyt sitten tekee, että aloin suunnitella jäsenyyttä uudelleen? Asuinalueellani näkyy toimivan Marttakerho - ehkä nyt?



Kirjahyllystä löytyi Otavan vuonna 1934 julkaisema "Martan keittokirja" mainioine ruokaohjeineen. Koska viime viikolla uutisoitu kantarellihuhu osoittautui (ainakin meillä päin) mätäkuun jutuksi jätän toiseen kertaan sieniohjeet, vaikka niitä kirjasta löytyykin useita.

Säilöntään löytyy kirjasta tavanomaisesta poikkeavia vinkkejä. Pinaatti neuvotaan säilömään suolaamalla. "Puhdistetut lehdet ladotaan  astiaan kerroksittain karkean suolan kanssa ja päälle pannaan ristikko ja paino, tai höyrytettynä: höyrytetty pinaatti puristetaan palloiksi ja pallot ladotaan astiaan kerroksittain karkean suolan kanssa. Ei tarvitse painoa".



Juurikasveihin kuuluvaa sikuria käytettiin lähes yksinomaan kahvinlisäkkeenä tai korvikkeena. Sikurin käsittelyohjeet kuuluvat näin: "Juuret pestään huolellisesti harjalla ja kylmällä vedellä. Sitten ne jauhetaan lihamyllyssä tai paloitellaan pieniksi kuutioiksi, kuivataan miedossa uunissa ja paahdetaan kuten kahvi. Lihamyllyssä jauhamalla sikuri saadaan tasahienoksi, se kuivuu ja paahtuu siitä syystä tasaisesti ja on lisäksi monin verroin helpompaa jauhaa paahdettuna kuin suurempina kuutioina kuivattu ja paahdettu sikuri".



Martan keittokirjasta löytyy myös useita taulukoita. Päivittäinen kalorikulutus eri toimissa oleville henkilöille löytyy omasta taulukostaan. Taidan kuulua joutilaisiin naisiin?



Tässä joitain lomailijoille sopivia kesäisiä ruokaohjeita kirjasta:

Köyhän meloni

Kurkkua, sokeria, vadelmahilloa

Kurkku kuoritaan ja leikataan viipaleiksi tai pieniksi kuutioiksi. Viipaleet ladotaan maljaan kerroksittain sokerin ja vadelmahillon kanssa. Tarjotaan jälkiruokana. Raitista ja virkistävää. Jos haluaa, voi viipaleita kostuttaa hiukan  hiukan jollakin keittämättömällä mehulla, esim. raparperi-, viinimarja- tai vadelmamehulla.

Porkkanaherskytin

Porkkanoita, sokeria, korppujauhetta, kermaa, rusinoita, 1 muna, voisulaa

Porkkanat keitetään ja jauhetaan lihamyllyssä. Soseeseen lisätään korppujauhetta, sokeria, kermaa, voisulaa, rusinoita ja muna. Seos kaadetaan voideltuun, jauhotettuun vuokaan ja paistetaan kauniin ruskeaksi. Kaadetaan vuoasta ja tarjotaan kylmänä mehukastikkeen kanssa.



Söpötys
Söpötykseen voi käyttää kaikenlaisia ruoan tähteitä, kuten perunoita, lihaa, kalaa, porkkanaa, lanttua, kaalia, sieniä j.n.e. Kaikki ainekset jauhetaan lihamyllyssä. Runsaasti silputtua, ruskistettua sipulia ja vähän valkopippuria pannaan mausteeksi. Hiukan maitoa (ja munaa) lisätään, sose vatkataan kuohkeaksi ja pannaan voideltuun vuokaan. Korppujauhetta ripotellaan pinnalle. Paistetaan kauniin ruskeaksi. Tarjotaan voisulan tai tähteeksi jääneen paistikastikkeen ja punajuurisalaatin kanssa.

Hunajasima

6 l vettä
8 kuppia hunajaa
4 kuppia kidesokeria
1 sitruuna
1/3 kuppia humaloita
1/2 - 1 tl hiivaa

Sitruunasta puserretaan mehu. Kuoresta poistetaan tarkkaan valkoinen osa ja keltainen osa leikataan suikaleiksi. Sokeria, kuorisuikaleita ja humaloita keitetään litrallisessa vettä 30-40 min.
6 litraa vettä, hunaja ja sitruunamehu sekoitetaan keskenään. Joukkoon lisätään keitetty sokeriliemi ja hiiva. Juoma saa olla sillään vuorokauden, pannaan pulloihin, jotka suljetaan ja sidotaan narulla kiinni. Joka pulloon voi panna pari rusinaa. Viedään kylmään säilöön kahdeksi viikoksi.



Kuvat: Martan keittokirja, Otava (1934), Pertinex Mäntän eväspergamiini/1936, Pauligin päivätty/1937, Pauligin Sinetti-tee/1937, Frigidaire automaattinen sähköjäähdyttäjä/1931
06.03.2008 - 18:17



Pienviljelijäin Keskusliiton kotitalousneuvojat Maiju Gebhard ja Hilja Lahti neuvovat kirjassaan "Pienviljelijäemännän keittokirja" (WSOY1932) miten pannaan suu säkkiä myöten.

Silloisesta Suomen kansasta löytyi pienviljelijöitä yli miljoona ja useimpien toimeentulo oli vaatimatonta. Kotitalousoppaassaan kirjoittajat tarkastelevat ruokataloutta säästäväisyyden ja ravitsevuuden kannalta.

Kirjasta löytyy ruokaohjeiden lisäksi neuvot mm saippuan, perunajauhojen ja maltaiden valmistukseen.

Säästäväisen Halpalan emännän ruokavalintoja vertaillaan Kallelan suurpiirteiseen talouden pitoon usean luvun voimin. Aterioiden kokoonpano-ohjeista löytyy esimerkkejä arkiaterioista juhlapitoihin ja myös sairaiden ruokavalioon otetaan kantaa.


Kyrsäleipä eli rieska


Viili- tai kirnupiimää, karkeita ruis- ja ohrajauhoja, suolaa

Suola sekoitetaan piimään, joka alustetaan jauhoilla tavalliseksi taikinaksi. Leivotaan heti ohkaisiksi  leiviksi, pistellään ja paistetaan. Leivät tulevat hyvin herkullisiksi ja mureiksi, jos taikinaan pannaan vähän voita.



Puolukkarieska


Puolukat survotaan, niihin lisätään vettä ja sitten alustetaan siihen ruisjauhoja, kunnes on saatu tavallinen taikina.

Se leivotaan heti ohuiksi leiviksi, paistetaan uunissa ja syödään maidon kanssa.









Kahvia neuvotaan juomaan kohtuudella sekä säästäväisyys- että terveyssyistä. Tärkeintä hyvän kahvin valmistuksessa on puhdas pannu. Tässä nuoremmalle väelle pannukahvin keitto-ohjeet ja vinkkejä vastikkeen käyttöön:


Kahvi

Vettä, jauhettua kahvia, kahvinselvikettä.
Puhtaaksi pestyssä pannussa keitetään vettä. Kun vesi kiehuu, lisätään jauhettua kahvia (puhdasta tai vastikkeella sekoitettua) noin teelusikallinen vesikupillista kohti. Saa kiehua 5-7 minuuttia. Pannu nostetaan tulelta, nokka selvitetään ja pannu saa hetken aikaa seistä. Kahvinselvikkeenä käytetään tilkkanen kylmää vettä, puhdistettuja ja kuivattuja lahnan suomuja tai ostoselvikettä.

Vanhasta kahvista keitetään sumppi siten, että pannussa olevien porojen päälle kaadetaan vettä, joka kiehautetaan. Tämä vesi otetaan talteen, porot kaadetaan pois, pannu pestään ja sumppiveteen keitetään uusi kahvi.

Säästäväisyyssyistä voi kahvinpapujen lisänä kahvissa käyttää sikuria, ruista, ohraa, herneitä ym. Sikurin käyttö on niin yleistä, ettei sitä tässä sen enempää selosteta. Ruista, ohraa tai herneitä käytettäessä paahdetaan nämä uunissa vaalean ruskeiksi, vaaleammaksi kuin kahvi, koska ne helposti muuten maistuvat palaneelle. Toiset keittävät viljan ennen paahtamista, toiset paahtavat sen mieluummin keittämättä. Sitten paahdetaan erikseen kahvi, joka kuumana sekoitetaan paahdettuun viljaan ja peitetään. Samassa kannellisessa astiassa jäähtyessään vilja vetää itseensä kahvin makua. Sekoitus jauhetaan yhdessä ja käytetään puhtaan kahvijauheen asemesta samalla tavalla kuin kahvijauhe. Kuinka paljon vastiketta kahviin sekoitetaan, sen ratkaisee jokainen varojensa ja makunsa mukaan.



Pohjalainen leipäjuusto

7 litraa maitoa (kuorimatonta tai osaksi kuorittua)
1 tl juustonjuoksutinta
suolaa

Lypsylämpöiseen maitoon sekoitetaan juoksutin. Hämmennetään vähän aikaa ja jätetään juoksettumaan. Saostuma rikotaan, hienonnetaan ja kuumennetaan niin, että juustoaine laskeutuu pohjalle. Juustoaine kootaan ja nostetaan puiselle kannelle. Kantena on sopiva käyttää esim puista pytyn kantta, jonka läpimitta on noin 50-60 sm. Tähän asetetaan juustoaine aluksi pienempään kokoon, koska se paistuessa leviää. Tämän jälkeen paistetaan juusto siten, että paistaja pitelee kantta loimuavan tulen edessä. Tulen pitää olla voimakas ja puiden sellaisia, joka eivät räisky. Paistuessa juusto leviää noin 1-1,5 sm paksuiseksi. Juusto paistetaan molemmin puolin. Paistamisen jälkeen ripotellaan suolaa juuston pinnalle.

Saippuan valmistus

10 l vettä
2 kg jäterasvoja
1/2 kg lipeäkiveä
2 kup. suolaa

Rasva pannaan tulelle 9:ään litraan kylmää vettä ja keitetään, kunnes se on jonkin verran sulanut. Lipeäkivi lisätään ja seoksen annetaan kiehua tasaisella tulella, kunnes se juoksettuu. Sitten lisätään suola ja 1 l kylmää vettä. Seos saa kiehahtaa, siivilöidään ja sen annetaan hyytyä. Saippua leikataan palasiksi, jotka kuivataan. Suopa vatkataan ja käytetään huonompaan pesuun. Jos saippua tuntuu liian rasvaiselta, sulatetaan se uudelleen ja lisätään hiukan lipeäkiveä.

Kuvat: Pienviljelijän emännän keittokirjasta paitsi UPO-spriikeitin-mainos/1952


06.01.2008 - 20:56


                                    

Äitini ei ole koskaan suostunut syömään margariinia, ainoastaan voi on kelvannut. Äiti jaksaa muistella vuosikymmenten takaista skandaalia margariinitehtaalta löytyneistä eläintenraadoista. Tämän päivän HeSarin Torsti Tietää -palstalla kerrotaan tuosta vuoden 1961 kohujutusta, joka pilasi kasvirasvan maineen pitkäksi aikaa. Itsekin muistan tuon vitsin: "Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan".

                                    


!800-luvun lopulla keksitty voin korvike sai nimensä kreikan sanasta "margarite", helmi. Suomessa toimi 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä alkaen useita margariinitehtaita. Nykyäänhän nuo sunnuntait ja keijut sun muut ovat niin arkipäivää, että niitten tarpeellisuutta tai tarpeettomuutta harva kyseenalaistaa.

   

                                                                                                             
Kuvat: Suvikulta-margariini/1963, Paasivaaran vastakirnuttu/1928, Puhtaus-terveys-voima-(PUTERVO)margariini/1927, Hangon Elo-margariini/1913

15.12.2007 - 12:41



Joululeivonnaiset olen ajatellut tänä jouluna valita kirjasta "Kotileipominen", jonka on kirjoittanut Thora Holm ja suomeksi sovittanut Siiri Siegberg. Kariston kustantama 38 kuvalla varustettu kirja on ilmestynyt vuonna 1922.


Kohotettavien leipien ohjeita on kirjassa vain muutamia. Koholeivän yleisinä ohjeina kirjailija mainitsee lyhyesti:

  • Vanuta taikina tarpeeksi!
  • Katso, että leipä kohoaa parahiksi!
  • Lämmitä uuni oikein! 
  • Pidä tarkasti silmällä paistumista!



 Joululeiväksi valitsin Yksinkertaisen karkean ruisleivän jouluisten mausteiden takia.



Yksinkertainen karkea ruisleipä

50 g hiivaa
1 l kuorittua maitoa tai vettä
2 kg karkeita ruisjauhoja
1 kkp siirappia
2 rkl fenkoolia ja anista
1 rkl suolaa
3 rkl pehmeäksikeitettyjä, hienoksihakattuja pomeranssinkuoria

Hiiva hämmennetään pieneen määrään haaleata taikinavelliä, muu osa lisätään siihen ynnä jauhoja parahultaiseksi taikinaksi, joka vanutetaan tasaiseksi ja notkeaksi ja sitten pannaan nousemaan. Kun taikina on noussut, vaivataan siihen mausteet ja sitä vanutetaan huolellisesti leipomapöydällä. Siitä leivotaan kahdeksan leipää, jotka pannaan nousemaan jauhotetulle vaatteelle. Paistetaan pellillä kuumassa uunissa.

Kuivakakun valinta onkin huomattavasti vaikeampaa. Karvasmantelilla maustettu Pariisinkakku vai pistaasimanteleilla maustettu Genuakaakku? Komministerinrouvan kakun mausteet ratkaisivat taas:

Komministerinrouvan maustekaakku

250 g vehnäjauhoja
250 g ruskeata fariinisokeria
1/4 l hapanta maitoa
1 tl neilikoita
1/2 rkl kanelia
1/2 rkl inkivääriä
1/2 rkl soodaa tai 1 rkl leivinpulveria

Kuivat ainekset sekoitetaan, minkä jälkeen maito lisätään ja seos vatkataan hyvin. Kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paistetaan hyvässä lämmössä.

               


Pikkuleipäpuolella houkuttelivat paitsi erilaiset piparkakut, myös Vanhatpojat, Prinsessat ja Mustat juutalaiset (!).  Jouluruuduilla on kuitenkin helppo ja selkeä ohje niin kuin Neiti Andrén pursokkeillakin:

Jouluruudut

200 gr voita
150 gr sokeria
2 munaa
300 gr jauhoja

Voista puserretaan vesi, minkä jälkeen se hierotaan. Sokeri, munat ja jauhot sekoitetaan joukkoon. Taikina kaaviloidaan ja leikataan ruutuihin, jotka voidellaan munalla ja pistetään kristallisokeriin.

Neiti Andrén pursokkeet

2 kg voita
1 muna
1 kg sokeria
3 hg jauhoja
2 karvasmantelia

Ainekset sotketaan yhteen, ja taikina puserretaan pursottimen läpi. Paistetaan kohtalaisessa lämmössä.

Joulupöydän kruununa voisi olla vielä täytekakku. Kuningattaren kakku oli helppo valinta. Perunakakun ohjeeseen kuuluu liikaa keitettyjä, kylmiä perunoita ja Neekerikakku tuntuu jotenkin niin...lihaisalta. Kuningattaren kakku näkyy myös olevan gluteeniton.

Kuningattaren kakku

2 munaa
3 kg hienoa sokeria (joo-o, näin siinä lukee,mutta taitaa olla hg tai peräti kkp!)
1/2 kg imeliä manteleita
4 kpl karvasmantelia
50 gr voita
2 kpl keskikokoisia, keitettyjä perunoita

Munia ja sokeria vatkataan noin puoli tuntia. Mantelit kaltataan, raastetaan ja survotaan kivihuhmaressa yhdessä voin kera. Munaseos ja mantelit ja voi hierotaan yhteen, ja viimeksi sekoitetaan joukkoon raastetut perunat. Taikina kaadetaan hyvin voideltuun paistinpannuun ja paistetaan tavallisessa uuninlämmössä vähintäin puoli tuntia. Kuorrutetaan ja koristetaan imelillä pistasiamanteleilla. Tarjotaan kermavaahdon kera.

                  


Jos taidot riittäisivät saattaisin vielä pyöräyttää muutaman Tarkkampujan. Ohjeen mukaan tehty voitaikina "leikellään hihnoiksi, joilla tarkkampujarauta ympäröidään. Tämä sitten paistetaan kuumassa uunissa ja täytetään jäähdyttyään kermavaahdolla". Mystillistä.



20.11.2007 - 22:43


Blogiini hakeutuu jatkuvasti ihmsiä hakusanalla "parane pian -runo". Sellaistahan ei tietystikään sivuiltani löydy ainuttakaan. Iloisena tänään saamastani hyvästä palvelusta sekä huoltoasemalla (renkaan paikkaus Pukinmäen Essolla) että kukkakaupassa (sekin Puksussa) ajattelin  palvella lukijoitani tarjoamalla tuon paranemista edistävän runon. Mutta... Sellaista ei kertakaikkiaan löytynyt! Ei kirjoista eikä muistakaan kansista, värssykokoelmistä tms. Joudutte tyytymään Somerkivi-Tynell Airolan "Lasten oma aapinen" -kirjan (jota olen kansiksessa lukenut) saksalaisesta sadusta mukaeltuun tarinaan "Nunnu", joka edes sivuaa aihetta.Usko Laukkasen kuva on kiva ja tuttu.

            

Nunnu
"Nunnu on pieni nuhapoika. Sillä on harmaa viitta ja harmaa huppu. Hupun alta loistaa, punainen nenä kuin auton perälyhty.Nunnu istuu usein katon räystäällä. Se katselee sieltä alas, Sitten kun alkaa sataa, tulee Nunnulle kiire. Se syöksyy alas ränniä pitkiän. Se juoksee vesiojissa. Se hyppii lätäköissä.

Jos lapset tekevät samoin, hyppää Nunnu heidän eteensä ja sanoo : -Hätsis! Minä olen Nuha-Nunnu!Pian alkavat lapsetkin aivastella. He puhuvat nun, nun, nun, koska heidän nenänsä on tukossa. He niistävät ja niistävät. Heidän nenänsä tulee punaiseksi ja kipeäksi. Lopulta heidän täytyy pysyä sisällä monta päivää.

Siksi lasten onkin paras leikkiä kuivilla paikoilla. Joskus Nuha-Nunnu kuitenkin pujahtaa lasten joukkoon. Silloin on viisainta juosta kovasti. Ei Nuha-Nunnu reippaita lapsia kiinni saa. Sen sääret ovat hyvin lyhyet."


Toinen etsitty aihe on näköjään tällä hetkellä "Kyllin hyvä pannukakku", enkä yhtään ihmettele. Löysin tuon ohjeen joskus 80-luvulla Kodin Kuvalehdestä ja se on ainoa pannukakku, jota lapseni ovat kotona syöneet. Armahdan nyt reseptin etsijää. Tässä ohje sellaisena kuin se minun leikekirjassani on:

                      

Kyllin hyvä pannukakku

Kun Kylli-täti saapuu vierailulle ja pyöräyttää bravuurinsa, pannukakun, kaikki huokailevat: olipa erikoisen ihanaa!

Riko kulhoon yksi muna. Sekoita joukkoon 8 dl maitoa, 4 dl vehnäjauhoja, 100 g voita tai margariiniä sulatettuna, 0,5-1 dl sokeria, 1 tl leivinjauhetta, 1 tl vanilliinisokeria ja 1 tl suolaa. Anna seoksen turvota hetki ja kaada se leivinpaperilla vuoratulle syvälle uunipannulle ja paista 225 asteessa noin puoli tuntia. Herkuttele vaikka hillon tai soseutettujen tuoreiden marjojen kanssa.


Muuten on blogiini eksyvien hakusanat aika taattua tavaraa. Luonnollisesti vanhat mainokset, vanhat kuvat ja sarjakuvat kiinnostavat. "Hurriganes" ja "Martta Wendelin" ovat jännästi aika samoilla viivoilla. "Vanha Helsinki" ja "vanhat kalenterit" tiukasti kannoilla. Mäyräkoirat (mm. "mäyräkoiran vaatteet", "vanhan mäyräkoiran lopettaminen") ovat monen kiinnostuksen kohde.

"Peurareseptejä" etsitään usein, samoin kastanjakeiton ohjetta (ja nehän löytyvät)."Korpisoturin keittokirjan" ohjeisiin on tutustunut valtavan moni.  "Sokeritoukka" ja "suomenhevonen" ovat myös 50 suosikin listalla. Nostalgia nostaa päätään myös guuglatessa: "Retu-kengät", "Hai-saappaat", "emaliastiat", "Amerikan arkku" ja "Fennoradio" tuovat paljon piipahtajia."Vanha kylpylä Helsingissä" ei varmaankaan ole ihan se, mitä hakija etsi.

"Tyttöjä saunassa" -aiheen otan varmasti vielä joskus esille. (Jostain syystä kuvittelen, että etsijänä on joku vanha herra...)  "Pannaan hevosta" -aiheen jätän jollekulle muulle.

Vuoden aikana Kävelyllä-blogissa on kipaissut yli 14 000 kävijää. Käpsä kiittää!


23.10.2007 - 07:22

                                          

Lokakuiseen ruoanlaittoon laittelen tässä muutaman vinkin kirjasesta "Hyvä Ruoka - Keittokirja vaatimattomille kodeille" vuodelta 1910. Reilun satasivuisen pikku teoksen saivat ilmeisesti Helsingin Sanomain tilaajat lahjakirjana kyseisenä vuonna. Kirjassa on paljon mainoksia - tässä niistä osa!

               

Hotsh-potshkeitosta muistan joskus kuulleeni tai lukeneeni, tietämättä mitä se oikein on. Kyseessä näyttää olevan lampaanlihalla höystetty keitto:

Hotsh-potshkeittoa

2 kg lampaan rintalihaa, 8 dl vettä, 1 1/2 tlk suolaa, 2 rkl voita
1 l. lihalientä,                        
1 porkkana,1 pieni selleri,1 palsternakka
1 pieni purjolaukka,3 dl silpoherneitä, 8 dl vettä
3 rlk. jauhoja
, 1 1/2 rlk voita, suolaa, valkopippuria, suolaa

Liha huuhdotaan kylmässä vedessä, kuivataan ja leikataan palasiksi ja pannaan sitten kuumennettuun pataan voissa ruskeutumaan. Kiehuva vesi sekä suola lisätään, kansi suljetaan ja liha saapi hiljakseen kiehua pehmeäksi. Nyt kaadetaan lihaliemi sekaan ja kun keitto on kiehunut 15 min, siivilöidään ja kuoritaan se.
Juurikasvit kaavitaan ja leikataan hienoihin kappaleisiin ja keitetään herneitten kanssa pehmeiksi.
Voi ja jauhot ruskeutetaan, lihaliemi ja vesi, jossa vihannekset kiehuivat, lisätään vähin erin, ja kun keitto on kiehunut 10 min, pannaan liha ja juurikasvit sekaan, jonka jälkeen se maustetaan valkopippurilla ja suolalla ja tarjotaan hyvin kuumana.

                  

Viimeisistä suppareista voisi tehdä vaikka

Sienipihvejä

2 litraa herkkusieniä tai muita, riivileipää, 2 munaa
1 rlk suolaa, 1 tlk valkopippuria
2 portugalilaista sipulia

Keitetyt sienet hakataan hienoksi ja sekoitetaan munien ja riivileivän kanssa paksunlaiseksi seokseksi, joka maustetaan suolalla ja valkopippurilla. Tästä laitetaan pieniä pyöreitä kakkuja, jotka paistetaan kauniin ruskeiksi voissa. Sipulit leikataan viipaleihin ja ruskeutetaan ja näillä koristetaan pihvit.

               

               

Omenalunta muistan itsekin tehneeni joskus lapsuudessa, ohje oli kyllä yksinkertaisempi. Omenat keitettiin, enkä muista mitään puolentoista tunnin vatkaamisia!

Omenalumi

1 1/2 litraa omenia (happamia)
3 munan valkuaista
6 rlk sokeria
pikkuleipiä

Omenat pyyhitään hyvin ja paistetaan uunissa. Kun ne ovat oikein kypsiä, otetaan ne pois ja pannaan jäähtymään. Sitten ne kuoritaan ja siemenkodat poistetaan. Omenoita ja sokeria vaivataan nyt yhteen munanvalkuaisen kanssa noin 1 1/2 tuntia tai kunnes seos on oikein kohonnut. Pannaan lasimaljaan ja tarjotaan pikkuleipien kanssa.

                  

Aina välillä on hauska kokeilla jotain haastavampaa ruoanlaitossa. Tämän syksyn projektiksi olemme ottaneen makkaran teon. En osaa sanoa vielä, käytämmekö tätä ohjetta, vai kenties jotain muuta. Raportti makkaranlaitosta seuraa myöhemmin.

Värmlantilaista perunamakkaraa

1 kg tuoretta sianlihaa, 1 kg naudanlihaa
2 kg raakoja, kuorituita perunoita
5 suurta sipulia
2 rlk suolaa, 1 1/2 tlk valkopippuria
suolia

Sian- ja naudanliha pestään kuumalla vedellä, paloitellaan ja jauhetaan lihamyllyssä raakojen perunoitten kanssa. Sipuli kuoritaan, hienonnetaan ja lisätään suolan ja valkopippurin kanssa. Seosta vaivataan hyvin ja pistetään sitten suoliin, ei kuitenkaan kovemmin, kuin että makkarat näyttävät litteiltä. Makkarat huuhdotaan kylmällä vedellä, ladotaan astiaan vuorotellen hienon suolan kanssa. Säilyvät korkeintan 14 päivää.
   
                  

                  

Hyvä Ruoka-kirjasta löytyy myös erikoisempi tapa säilöä sieniä: voihin!

Sienien säilyttäminen

1 kg peratuita sieniä, 1/2 kg voita

Sienet perataan, huuhdotaan ja pannaan valumaan. Voi sulatetaan kastrullissa ja kuoritaan. Sienet pannaan sekaan ja saavat kiehua, kunnes voi näyttää kirkkaalta kuin öljy. Kaadetaan lasipurkkeihin, jotka hyvin peitetään.             

    
                  
08.09.2007 - 08:10

                     

Tähän syyskuun alkuun sopii pieni ote Toini Syvälahden ja Maiju Gebhardin toimittamasta  lehtisestä "Pullot ja purnukat täyteen" vuodelta 1941. Jo ensimmäisellä sivulla todetaan, että

 
"Ensi talven varaksi emäntä säilöö enemmän kuin koskaan ennen.
Vihanneksia runsaasti ruoaksi,
marjoja joka aterialle, mehuja maidon korvikeeksi,
soseita leivän päällysteeksi,
kurkkuja ja tomaatteja särpimeksi."

Tänä arkkupakastimien ja kotikylmiöiden aikakautena lehdykäisen lukijaa jää ihmetyttämään esimerkiksi
AIV:n käyttö säilöntäaineena. Siis onko kyseessä todellakin tuo Nobel-palkittumme A.I.Virtasen rehunsäilöntäaine??

Tässä  kuitenkin ennakkoluulottomille  purkittajille AIV-omenasoseen ohje. Samoin voi säilöä  myös mustikoita, vadelmia, karviaismarjoja yms.


Pieneksi pettymykseksi sienten säilöntäohjeita ei vihkosta löydy, lukuunottamatta suolasieniä ja kuivattuja. Jääkööt ne väliin. Sen sijaan suolakaalia voisi kokeilla ja miksei tomaattivoita.



A.I.V. - OMENASOSE

Omenat puhdistetaan, ettei niihin jää mitään pehmeitä, tummia kohtia, halkaistaan siemenkodan poikkisuuntaan ja poistetaan siemenet. Omenat jauhetaan ja soseeseen sekoitetaan ohjeiden mukaan A.I.V-ainetta. Sose säilyy puu- tai lasiastiassa. Saatu parafiinilla päällystettynä saviruukussa säilymään vieläpä ylivuotiseksi.



RAJAKARJALAINEN SUOLAKAALI

Kaalista poistetaan vihreät lehdet, kupu halkaistaan neljään lohkoon, lohkot pannaan saaviin ja mieto suolavesi, suunnilleen samankaltainen kuin kurkuille (10 l vettä/ 500g suolaa), kaadetaan päälle. Saa jäätyä. (Lukee tosiaankin jäätyä, ei jäähtyä) Parasta raakasalaattina, mutta sopii kaikkiin kaaliruokiin. Jos pitää kuminan mausta, voi kotoista kuminaa panna lohkojen väliin mausteeksi. Nopeatekoista ja hyvää.



TOMAATTIVOI

10-12      kypsää tomaattia
2             sipulia
0,5-1      selleriä
1 rkl        suolaa
1 rkl        sokeria
1             pieni kupillinen viinietikkaa

Kypsät tomaatit rikotaan ja keitetään sipulipalojen kanssa jonkin aikaa. Seos puserretaan siivilän läpi. Sellerit raastetaan, lisätään soseeseen, samoin mausteet ja keitetään, kunnes sose on verraten sakeaa. Säilötään purnukoihin. Maukasta leivän päällystettä.



Kuvat ja mainokset: Ylin kuva Atamon-mainoksesta ja Atamon-mainos/1943, Jalostajan suolakurkku-mainos/1952
21.03.2007 - 23:28





Äidille oli aikoinaan kova paikka siirtyä kahvipannusta kahvinkeittimen eli pulputtimen käyttöön . Kahvi ei tahtonut maistua miltään automaatilla keitettynä, taisipa suodattimista siirtyä jotain outoa sivumakuakin juomaan. Nyt, 15 vuoden jälkeen, pulputinkahvi on sitä oikeaa hänellekin.


Itse muistan juoneeni kahvia ensimmäisen kerran 4-5-vuotiaana lääkkeeksi päänsärkyyn. Lääkkeenä se sitten säilyi aikuisikään asti.

Parikymppisenä  innostuimme ystävän kanssa keittelemään espressoa kirpparilta ostetulla pressopannulla ja lopulta se oma kahvinkeitinkin ostettiin.




   

Seuraava merkittävä kahvietappi elämässä olikin raskaus - eli EI KAHVIA!! YÖK! Yhtäkkinen vastenmielisyys kahvin tuoksua kohtaan olisi riittänyt kummallakin kerralla raskaustestiksi. Vähän myöhemmin tuli sitten  muutama kuppi litkittyä, jotta pysyi hereillä valvottujen öiden jälkeen.



Työelämässä huomaa kahvin välillä muuttuvan nautintoaineesta joksikin aivan muuksi. Kuppi toisensa jälkeen kaatuu kurkkuun aivan huomaamatta, määriä ei uskalla edes ajatella.  Vasta kotona ehtii keitellä sen kahvin, jonka ääreen ehtii istahtaa! Muutama vuosi sitten jouduin lopettamaan kahvinjuonnin kokonaan ilkeiden vatsaoireiden vuoksi. Nyt yrittelen pysyä kohtuudessa ja pelkissä päiväkahveissa!

                         




Kuvat: Hyvän kahvin salaisuus/Paulig/1951, Johanna-kahvi/SOK/1952, VEEKOO-kahvi/Vähittäiskauppiaiden Oy/1927, Costarica-kahvi/Kesko/1972, Maxwell House-kahvi/1966, Keskon kahvit/1966

05.03.2007 - 21:57



Maaliskuulla kaipaa kasviksia ruokavalioon. Mukavia (vaan ei välttämättä kovin keveitä) ruokaohjeita löytyy Henni Paanasen kirjasta Kasviskeittokirja kansalle (1910).

Alkulauseessa kirjoittaja kertoo kuinka monivuotisen kokeilun ja harjoituksen kautta on "saavuttanut tietoja keittoalalla niinhyvin siinä, kuinka vähistä aineista saadaan maukas ja ravitseva ruoka kuin myöskin siinä, mitkä ravintoaineet ovat käytännölliset, ravitsevat ja terveelliset."

Hän arvelee kirjastaan olevan "hyötyä jollekulle, joka epätoivoisena selailee kirjaa tuo polttava kysymys huulilla: Mitähän taasen laittaisin uutta?" tai "Mitä ostaa, että nuo talousrahat paremmin riittäisivät?"

Henni Paananen muistuttelee kuitenkin, että "keittotaitoa ei saavuteta ainoastaan kirjaa lukemalla, vaan itsenäisellä ja tosivastuunalaisella toiminnalla. Jokaisen tulee itse kokeilla. Suurin huolellisuus on tarpeen. Yksinkertaisin huolellisuudella ja säännöllisesti valmistettu ruoka maistuu paljo paremmalta kuiten se, johon on tuhlattu paljon aineita mutta huolimattomasti keitetty."




Kastanjakeitto

1 kg kastanjia, 1 dl rabarberiviiniä, 1 l kasvislientä, 100 gr voita, suolaa
Valmistaminen: Kastanjat pannaan pariksi minuutiksi kuumaan veteen, kuoritaan ja pannaan kiehuvaan kasvisliemeen, jossa saavat kiehua pehmeiksi. Pehminneet kastanjat jauhetaan ja pannaan uudelleen keittoon, voi ja viini lisätään sekä kasvislientä tai vettä tarpeen mukaan. Tarjotaan tomaattivoileipien kera.

Apilapullia

½ kg valkoapilan lehtiä, 150 gr voita, ½ k.k. jauhoja, sokeria, 2 k.k. kermaa, suolaa, 1 k.k. leipäjauhelmaa
Valmistaminen: Apilan lehdet otetaan aivan nuorina ja kuivataan. Voi käyttää myöskin tuoreena. Lehdet keitetään samoin kuin pinaatti ja hakataan tai jauhetaan hienoksi. Kerma, jauhot ja leipäjauhelma kiehautetaan yhdessä, hienonnetut lehdet ja mausteet pannaan sekaan ja taikinasta muodostetaan pieniä pullia, jotka paistetaan voissa. Tarjotaan valkokastekkeen kera.



 


Rasvassa keitettyjä juuria


½ l porkkanoita, 1 l perunoita, ½ l juuriartisokkia, 1 kg rasvaa, joka on valmistettu voista ja kokosvoista
Valmistaminen: Kaikki juuret kuoritaan ja leikellään 3 cm pituisiin palasiin. Rasva kuumennetaan rautapadassa kunnes siitä alkaa nousta sininen höyry. Kolmas osa juurista pannaan pataan ja keitetään kunnes ovat kauniin ruskeat ja pehmeät. Silloin nostetaan ne harmaalle paperille että rasva imeytyy pois ja vähän suolaa sirotellaan päälle. Jääneet juuret keitetään kahdessa osassa samalla tavalla. Tässä on oltava hyvin varuillaan, ettei polteta ei rasvaa eikä juuria.

Pientenkin seikkojen suhteen tulee olla hyvin huolellinen, sillä huolimattomuus on anteeksiantamaton vika keittäjällä.





 

 

 

Kiulakkakeitto

1/4 kg kiulakoita, 1 k.k. makeita mantelia, 1 k.k. sokeria, 2 k.k. kermaa, 3 l vettä 1 k.k. perunajauhoja
Valmistaminen: Marjat keitetään vedessä 2 t, siiivilöidään pois ja keitto suurustutetaan perunajauhoilla. Sokeri pannaan sekaan ja keiton
annetaan jäähtyä. Mantelit kuoritaan, leikellään hienoiksi suikaleiksi ja pannaan keittoon. Kerma vatkataan vaahdoksi ja tarjotaan keiton kera.

Kuvat: Wärtsilän emaliastiat/1962, Philips sähkövatkain/1962, Jalostajan marmeladit/1952

27.02.2007 - 08:28





Viime viikolla eräs englantia puhuva tuttava kysyi: "Could you, please, tell me what that word "HHERRKU" means? Everybody's talking so much about it all the time...".


No, siinä sitten selittämään herkun syvintä olemusta, kuinka herkku on eri ihmisille eri asia ja jollekin se on makeaa ja jollekin suolaista.

Kuitenkin niin, että se on jotain mitä kovasti tekee mieli syödä... Jotain, jonka vuoksi yömyöhällä saattaa vaihtaa pyjaman toppahousuihin ja lähteä kiskalle... Jotain, johon saattaa muodostua addiktioita... Kerroin myös, että Suomesta löytyy  henkilöitä joita kutsutaan
"herkkup- -seiksi"...






                                 

                     

                              

                                       

Kuvat: Läkerol/1927, Valiojäätelö/1964, Fazerin Sininen/1935, Fazerin Keksi-Kalle/1927, Hangon Lakritsi/1928

Kirjoittaja

Päivittäisillä kävelyillä Käpsän mielessä pyörii kaikenlaisia asioita! Kuvituksena useimmiten aiheeseen sopiva vanha valokuva tai vuosikymmenten takainen mainos, kiiltokuva, kortti... Kategoriat on kyhätty kuvien mukaan, ei niinkään kirjoitusten! Yhteyden Käpsään saat sähköpostitse: kaepsae(tänne sitten se ät)luukku.com. Mukavaa olisi, jos laittaisit kommentteihin viestin kun linkkaat tämän blogin!

Sivupohja
Tilaa tästä


Kiitokset

Kiitos Lepis! (ja moni muu)


Kiitos Aino ja Tant C!


Kiitos Kirsi!


...???...
eXTReMe Tracker