Perjantaina juttelimme työpaikalla koirista. Työhuoneeni kahdella muullakin käyttäjällä on koiria ja monenlaista tarinaa tuli kuultua ja kerrottua noista nelijalkaisista karvalapsista. No - työpäivä päättyi sitten ja ensimmäinen meistä lähti, kiireisimpänä ja lomalle. Parin minuutin kuluttua soi puhelin. Työkaveri soitteli, että kadulta työpaikan edestä oli löytynyt huonokuntoinen koira. Mäyräkoira, jonka pannassa lukee "Ressu" (nimi muutettu ;)  )

            

Minä riensin mäyräkoira-asiantuntijana paikalle ja kannoin tuon laiheliinin työhuoneeseemme. Koira oli selvästi kotikoira, ystävällinen ja hyvätapainen ja iloinen, vaikka takajalat eivät ihan pitäneetkään. Iäkäs varmaankin. Janoinen kuumana päivänä ja erityisesti nälkäinen. Ressu hotkaisi jääkaapista löytyneen raejuustopurkillisen alta aikayksikön. Kaulapannassa hämärästi näkyvä osoite ei tärpännyt. Siellä asuneet ihmiset eivät omistaneet minkäänlaista koiraa ja kertoivat, että Ressua oli tarjottu heille aiemminkin. Ehkä osoite oli väärä tai katunumero joku toinen. Lähellä asuvatkaan eivät tunnistaneet koiraa...

Sitten soittelemaan: Poliisille.Sieltä ystävällinen päivystäjä otti eläimen ja löytäjän tiedot ylös ja kertoi, että poliisi noutanee koiran joidenkin tuntien kuluttua. Löytäjä voisi viedä sen kyllä itse pieneläinsairaalan löytöeläinklinikalle. Jahah. Siispä soitto HY:n Pieneläinsairaalaan. Juu, eivät pidä enää löytöeläimiä, vaan niille on yksityinen löytöeläinpaikka ihan lähellä heitä. Sain numeron. Löytöeläintalossa toivotettiin Ressukin tervetulleeksi.

Tunnin verran Ressu oli konttorikoiranamme, ennen kuin pääsimme matkaan. Tottuneesti se sitten pötkötti etuistuimellani kun huristelimme Viikkiin, jonne jätin sen häntäänsä heiluttamaan mukavan tädin seuraan. Toivottavasti tuolle mäyrikselle löytyi omistaja. Aargh, täytyy soittaa vielä ja kysellä Ressun kohtalosta. Mitäköhän oma mäykkäni tuumaisi jos tuollainen heilurihäntä ilmestyisi taloon??

Mikä lie on kun ei millään jaksa osallistua valokuvatorstaihin... Ties kuinka monetta kertaa jo peräkkäin!

Pakko laittaa tähän muutama verevä ruusu ja muutama muukin kukka. Kyllä ennen osattiin ystävyyttä ja rakkauttakin ilmaista voimallisemmin: "Ruusu kuihtuu, tuoksu haihtuu. Kewät, kesä, syksyyn waihtuu. Talwi surmaa taimet maan; mutta sulle ainiaan, kukkikohon ruusut waan!" tai "Mit' tiedät  ruusunen? Elämän tiellä, hän muisteleeko vielä, mua yhä lempien."



Kukilla ja niiden väreillä on tunnetusti merkitystä. Jopa yrteillä on oma kielensä.
Tänään osti marketista kymmenen ruusun kimpun. En ymmärtänyt, että lukumäärällä tahdon kertoa haluavani tehdä kaikkeni hyväksesi...

1 Kukka:	Olet kaikkeni. Rakastan sinua!
2 Kukkaa:	Haluan tavata sinut yhä uudelleen.
3 Kukkaa:	Haluaisin olla kanssasi kahden.
4 Kukkaa:	Kunnioitan sinua, mutten vielä rakasta.
5 Kukkaa:	Minä rakastan sinua.
6 Kukkaa:	Toivon, että paranet pian / En usko lupauksiisi.
7 Kukkaa:	Kosinta
8 Kukkaa:	Olen sinun kunnes kuolema meidät erottaa.
9 Kukkaa:	Kunnioitan sinua ja olen aina ystäväsi.
10 Kukkaa:	Haluan tehdä kaikkeni hyväksesi.
11 Kukkaa:	Olen aina ystäväsi, mutta rakkauteni ei ole vielä herännyt.
12 Kukkaa:	Meillä on vaikeuksia, mutta uskon kaiken järjestyvän.
13 Kukkaa:	Minä vihaan ja halveksin sinua.
14 Kukkaa:	Olet kaikkeni!
15 Kukkaa:	Olet ansainnut kiitokseni ja kunnioitukseni / Olet kaikkeni.

Neljästätoista eteenpäin lukumäärät tarkoittavat: Olet kaikkeni!
Nuo ylläolevat ovat Syväsen kukan lähes kaiken kukkien kielestä kertovilta sivuilta!