Uuvuttavan pitkän ja lumisen talven jälkeen kevät on saapunut rajusti ainakin tänne eteläiseen Suomeen. Viikossa lumet ovat lähes sulaneet teiltä ja pihoilta, vaikka jättimäisiä kasoja onkin vielä siellä sun täällä. Kansalaisten pukeutumisen yleisilme (ainakin tänään Helsingin keskustassa) on vielä MUSTA. Mutta kaupat pursuavat keväisiä värejä: hempeän sinisiä, vihreitä, punaisia ja keltaisia hepeneitä.

Kevätuutuudet eivät ole viime vuosien keksintö. Lehtiä selaamalla tulee mieleen, että kevään tulo on tainnut aiemmin olla  nykyistä paljon, paljon merkittävämpää. Ensimmäiset varovaiset kevätmainokset löytyvät lehtien maaliskuun numeroissa, mutta huhtikuu on varsinainen kevään räjähdys. Sieltä löytyvät niin kevätkankaat kuin kevätkaramellitkin.

Keväthattuja ei nykypäivänä juurikaan näe. Huhtikuinen Hopeapeili vuodelta 1958 esittelee hattumalliston valloittavat uutuudet. Pallollinen, hattusilkistä valmistettu profiilihattu on Anni Rinteen suunnittelema. Le Chapeaun organzasta valmistettu kupuhattu on koristettu muutamalla sulalla. Enni Toivon kokoelmasta löytyi lierihattu sydvestin tapaan, somisteena ripsinauhasta tehty solmuke. Sen mainitaan parantavan sekä hiusten että ihon väriä kauniisti.

                          

 

Itse toivoisin ehkä eniten kevätautoa. Vanha pitäisi vaihtaa jo kulutuksenkin vuoksi, mutta mistä löytyisi se häikäisevän uusi (ja edullinen, vähäpäästöinen, kestävä jne) auto kevät-, kesä-, syys- ja talvikäyttöön? Se jonka ratissa minäkin voisin omistaa koko maailman?

Kuvat: Viva kenkämainos/1937,  Grand Magasin-mainos/1919, Karamellitehdas Koiton Kevätkaramellimainos/1931, Fix kangasmainos/1964, Keväthatut Hopeapeili 4/1958, Ford Motor Company of Finland -mainos/1931.

 

Tämä päivä sai minut lehteilemään vuoden 1800-luvun lopun Moderne Kunst-lehtiä ja erityisesti sen mainosliitteitä. Aikoinaan pitkän saksan lukeneellekaan eivät kaikki tuon ajan saksan kielen vivahteet avautuneet, mutta onneksi on sentään kuvat! Pikkuilmoituksista monet markkinoivat kauneuteen ja terveyteen liittyviä asioita: saippuoita, kauneudenhoitotuotteita, tervehdyttäviä juomia ja pillereitä tai erilaisia kuureja. Baden Badenissa olisi ollut tarjolla jopa vieroituskuureja opiuminkäyttäjille ja morfinisteille.

Vesi on kuitenkin vanhin voitehista ja tarjolla on useita erilaisia, kotona käytettäviä suihku- ja kylpylaitteistoja. Aika vekkulin näköisiä vehkeitä! Vuoden 1892 uutuutena mainostetaan höyrykylpylaitteistoa, jonka on kehitellyt Herr Doktor A.Kuhner, "Gesundheit"-lehden päätoimittaja. Kokoontaitettavaa laitteistoa kuvataan näppäräksi ja helppokäyttöiseksi. Tarvittava höyry syntyy messinkikattilassa, jota lämmitetään spriiliekillä. Höyry johdetaan letkua pitkin nahkaiseen huppuun, jonka alle kylpijä asettuu mukavasti istumaan. Höyrykylpyjen mainitaan olevan paras hoitokeino erityisesti kuumepohjaisiin sairauksiin, kuten kylmettymisiin, katarreihin, reumatismiin sekä influenssaan. Höyrykylvyllä saa aikaan myös riittävän puhtauden kehoonsa tänä "bakteriologian aikana".

Kuvat: Ylempi kuva: Das Schwitzbad im Hause/Moderne Kunst 1892/1. Alempi: Moosdorf&Hochhäusler/1892

         

 

Muistan pienenä tyttönä katselleeni kateellisena vuosia vanhemman sisareni meikkiarsenaalia. Äitini onneksi ymmärsi yskän ja tarjosi joskus pienen suihkauksen parfyymista tai jopa huulille hieman punaa, sellaista ärhäkkää väriä, joka oli muodissa joskus 50-luvulla. Pian pienikin kuitenkin ymmärsi, että entisillä ajoilla ja nykymenolla on eroa. On asioita, jotka ovat muotia ja sitten niitä, jotka eivät enää (tai vielä) sitä ole.

                                              

 

Yhtäkkiä keskustelun aiheena oli esimerkiksi  Leslie Hornby eli Twiggy, tuo langanlaiha englantilainen valokuvamalli, joka nousi iäkkäämpien kauhistelemaksi ja teinien ihailemaksi muoti-ikoniksi. Jaana-lehden jutussa toimittaja Oriana Fallaci pitää Twiggyä eli kotoisemmin "Tikkua" vaikeasti haastateltavana. Tikku "ei ole seksikäs, hänessä on muuta: hänessä on hellyyttä, naisellisuutta ja persoonallisuutta. Hän on Rita Hayworthin, Marilyn Monroen ja Sophia Lorenin vastakohta, hänen ulkonäössään ei ole mitään eroottisesti kiinnostavaa. Vaatteet eivät korosta hänen muotojaan, vaan hänen jalkojaan, joiden kuitenkin on oltava ohuet eikä seksikkäät. Hermafrodiittista kauneutta, on sanottu".

 

Huulipunan väri muuttui kymmenessä vuodessa kirkkaasta punaisesta yhä vaaleammaksi ja vaaleammaksi, lähes valkoiseksi silmämeikin korostaessa rajauksilla ja tönköillä ripsillä noita sielun peilejä. Sen jälkeen vain taivas on ollut rajan meikkimuodissa. Äidin käyttämää verratonta ja suudelmankestävää Sans égal-huulipunaa ei enää löydy kaupoista ja myös Jane Hellen on kadonnut markkinoilta. Cutexia ja Max Factoria voivat sentään nykytytötkin vielä käyttää.

                                              

 

Kuvat: Jane Hellen/1960, Twiggy Jaana-lehden kannessa 1/1968, Max Factor/1966, Cutex/1966, Sans ègal/1953

Rohkea on se kansalainen, joka näinä aikoina valitsee kulkuvälineekseen junan. Matka sujuu helpoimmin, nopeimmin ja todennäköisimmin bussilla. Juna ei ole nykyään edes vaihtoehtona tämän hetken työmatkallani, mutta silloin tällöin kotimaan pidemmillä matkoilla kylläkin. Eilen kokosin koko siviilirohkeuteni ja ostin junamatkan Lappiin, koska lentoja ei toivomaani ajankohtaan löytynyt. VR tarjosi sitä paitsi matkan kohtuuhintaan verrattuna Finskin lentohintaan. Aika näyttää löytyykö "jokaisesta solmukohdasta elämys" vaiko kenties "piristävä seikkailu" kun joidenkin viikkojen kuluttua lähden reissuun!

                                      

Ja onhan sitä ennenkin juututtu junalla lumeen - peräti Dakotassa asti.

                          

 

Kuvat: Volvo-Auto/1936, Valtionrautatiet/1937, Bantåg i Dakota i Nord-Amerika öfverraskadt af en snöstorm/Svenska Familj-Journalen Svea Nr 10/1888

Viikon vinkki: Mikset käyttäisi laitteita, jotka helpottavat elämääsi?

                                              

Kuva: Insinööritoimisto Zitting ja K:in kodinkonemainos/1924

 

 

 

Joskus komeroista löytyy aarteita, pussien pohjilta muistoja, jotka muuttavat löytäjänsä lapseksi jälleen. Äidin tekemä pikkuinen mekko, nilkkasukat ja sandaalit. Saparoissa lettinauhat ja polvissa rupia. Datsun Bluebirdillä isän kanssa Tullinpuomin Shellille, jossa poika täytti tankin. Shelliltä sai vuonna 1969 keltaisen Lastenpassin, johon kerättiin leimoja joka käynnillä. Passi lähetettiin sen täytyttyä Shellin toimistoon, josta sen sai pian takaisin ja lisäksi uuden tyhjän passin sekä "pienen yllätyslahjan". Lahjaa en muista, mutta sen kyllä, mitä hämmästystä passini herätti Englannin maaseudulla, kylän pienellä huoltamolla. Leimasinta ei löytynyt ja omistaja kirjoitti passiin "leiman" käsin.

 

Niiltä ajoita muistan myös Gulf-aseman, joka mielestäni sijaitsi Mannerheimintiellä, siinä jossain vanhan messuhallin kohdilla. Sen ohi ajettiin usein, muttei pysähdytty juuri koskaan. Minkäköhän ihmeen takia? Myöhemmin tärkeäksi huoltoasemaksi kohosi eräs tietty Union, jolta Hurriganesin keikkabussi tapasi lähteä keikkapaikkaa kohti. Sinne kimmojen kanssa karattiin, vaikka kesken koulupäivän. Se oli sitten 70-lukua se.

 

90-luvun bensis oli Pukinmäen Esso, nyt jo vainaa sekin. Mitä sieltä ei löytynyt, ei myöskään tarvinnut. Ja nyt tarkoitan siis autoiluun liittyviä asioita. Tämän päivän tankkausasema on lähialueenTebski. Se, josta saa myös ruokaa, hampurilaisia, pizzaa. Mutta myös renkaanvaihdon, pesun ja varaosiakin. Eli harvinaisuus lajiaan tämän päivän huoltsikoissa.

 

Kuvat: Shell Lastenpassi/1969, Gulf -mainos/1964, Union -mainos/1966

                                                         

Jo kulman takana vaaniva kevät saa aina aikaiseksi tämän saman tunteen: jotain tarttis tehdä. Viimeisen vuoden aikana Pilates-harrastus on jäänyt ja nyt olisi aika uudelle. Suloisenkaunista naisvoikkaa vai jämerämpää kuntoilua?

  

 

Helpotuksekseni ikuinen ohjenuorani Suomen Urheilulehti kertoo artikkelissaan "Saattavatko ruumiilliset harjoitukset olla henkiselle kehityksellemme haitaksi?"(1904), että voin huoleti jatkaa myös fyysistä rasitusta pelkäämättä järkikullan katoamista. Artikkelin kirjoittaja I.W. vakuuttaa epäilijät vankoin, helsinkiläisissä lyseoissa tehdyin tilastollisin tutkimuksin.  Vertailut osoittivat, että lukuaineissa hyvin menestyneet oppilaat olivat hyviä myös voimistelussa ja "huolimattomien ja huonokykyisten oppilaiden" arvosanat voimistelussa olivat heikot.

Kehoa rakentamaan siis, vaikka lepotuoli huutelee puoleensa.

                                                                  

                             

 

Viikon vinkki nro 2:  Taukojumppa työpaikallesi

Kuvat:Voimistelukirjan mainos/Otava/1933, Bovril-mainos/1916, Painijat/Suomen Urheilulehti/1903,Foot,s Adjustable Rest-Chair-mainos/1916, Pyramidikuva/Suomen Urheilulehti

 

Tämän talvena lumen ja pakkasten määrä jaksavat yllättää. Pääkaupunkilainen oli jo ehtinyt lähes unohtaa mitä kaikkia lumen, jään ja pakkasen iloja onkaan: jäälyhtyjä, lumienkeleita ja lumiukkoja,  pertsaa, potkukelkkailua, retkiluistelua ja lumikenkäilyä ja ties mitä!

Pikku koira on löytänyt lähimetsistä uuden maailman. Lumi on saanut aikaan ennennäkemättömiä reittejä, pieniä polkuja mitä mahdottomimmissa paikoissa. Ylitämme jyrkät kalliot, vetisen suon ja syvät ojat huomaamatta, uusia näkymiä ihaillen.

                                                   

 

Viikon vinkki:

              

Kuvat: Lumiukko/itse tehty aapinen n. 1940-luvulta/tekijä tuntematon, Lumikenkäilijä -kuva/Suomen Urheilulehti 1902, Banaaneja -mainos/1921

 

Hoplaa! Yhtäkkiä on vierähtänyt kuukausi edellisestä kirjoituksesta! Mihin se aika katosikaan? Loppukevään tohinat kaappasivat sen. Lakkiaiset (onnistuivat mainiosti), työpaikan vaihdos (kummallista, kerrassaan kummallista!), pääsykokeet (omat ja muiden) ja muutama muukin asia veivät mennessään. Sitä paitsi - kesä tuli! Tuntuu, että kesällä ajatukset kääntyvät kaikkeen muuhun kuin blogin kirjoittamiseen.

Valon määrä houkuttelee ulos, pihalle, vesille, metsään. Puutarhaakin olen saanut viljellä (hehheh, ystävät hyvät, tarkoitan juuri sitä tämänvuotista lainapuutarhaani...).

Uusi työpaikka ja uudet, pyhät päätökset ovat saaneet minut pyöräilemään töihin joka päivä. Tänään kieltämättä melkein toivoin, että oma autokulta olis odottanut pihalla. Joku sadeviitta pitäis varmaan hankkia?

Yritän nyt päivitellä blogia kuitenkin ahkerammin kuin viime kesänä, jolloin tauko venähti useampaan kuukauteen. Ehkä sadepäivinä?





Kuvat: E-Myymälän kesäkori-mainos/1966, Silo-uimapuku-mainos/1957, Lahden Palma-mainos/1966 (huomatkaa ihana Lenita oikeassa reunassa!)

Kuinkakohan paljon pullaa suomalainen, hymyilevä äiti onkaan leiponut? Kuinkakohan monta pyykkiä pyykännyt? Suomalainen äitiliini on maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen: jo 40-luvulla pidettiin tärkeänä, että perheenäidillä on oma pankkikirja...

ONNEA KAIKILLE  ÄIDEILLE!







Kuvat: Juhlavehnäs-, Suno-, Kulta Kruunu- ja Coral-mainokset/1962-63, Pohjoimaiden Yhdyspankki/1945