Muistan pienenä tyttönä katselleeni kateellisena vuosia vanhemman sisareni meikkiarsenaalia. Äitini onneksi ymmärsi yskän ja tarjosi joskus pienen suihkauksen parfyymista tai jopa huulille hieman punaa, sellaista ärhäkkää väriä, joka oli muodissa joskus 50-luvulla. Pian pienikin kuitenkin ymmärsi, että entisillä ajoilla ja nykymenolla on eroa. On asioita, jotka ovat muotia ja sitten niitä, jotka eivät enää (tai vielä) sitä ole.

Yhtäkkiä keskustelun aiheena oli esimerkiksi  Leslie Hornby eli Twiggy, tuo langanlaiha englantilainen valokuvamalli, joka nousi iäkkäämpien kauhistelemaksi ja teinien ihailemaksi muoti-ikoniksi. Jaana-lehden jutussa toimittaja Oriana Fallaci pitää Twiggyä eli kotoisemmin "Tikkua" vaikeasti haastateltavana. Tikku "ei ole seksikäs, hänessä on muuta: hänessä on hellyyttä, naisellisuutta ja persoonallisuutta. Hän on Rita Hayworthin, Marilyn Monroen ja Sophia Lorenin vastakohta, hänen ulkonäössään ei ole mitään eroottisesti kiinnostavaa. Vaatteet eivät korosta hänen muotojaan, vaan hänen jalkojaan, joiden kuitenkin on oltava ohuet eikä seksikkäät. Hermafrodiittista kauneutta, on sanottu".

Huulipunan väri muuttui kymmenessä vuodessa kirkkaasta punaisesta yhä vaaleammaksi ja vaaleammaksi, lähes valkoiseksi silmämeikin korostaessa rajauksilla ja tönköillä ripsillä noita sielun peilejä. Sen jälkeen vain taivas on ollut rajan meikkimuodissa. Äidin käyttämää verratonta ja suudelmankestävää Sans égal-huulipunaa ei enää löydy kaupoista ja myös Jane Hellen on kadonnut markkinoilta. Cutexia ja Max Factoria voivat sentään nykytytötkin vielä käyttää.

Kuvat: Jane Hellen/1960, Twiggy Jaana-lehden kannessa 1/1968, Max Factor/1966, Cutex/1966, Sans ègal/1953

Vuoden 1920 Suomen Kuvalehden numerossa 26 kerrotaan toimitukseen saapuneesta kirjeestä, jonka sisältö oli seuraavanlainen:

"Olemme mielenkiinnolla lukeneet arv. lehtenne n:ossa 21 olevan kirjoituksenne: Taistelu vaatepulaa vastaan, ja saamme täten ilmoittaa, ettemme  mekään täällä Suomessa ole niin jäljellä tätä ulkomailla alkanutta taistelua vaatepulaa vastaan. Konttoriimme on viime vuonna hankittu pienempiä määriä overalleja, joita on myyty lähimmille ostajillemme ja on sitäpaitsi sekä johtokuntamme että henkilökuntamme käyttänyt niitä konttoripukuina. Jos Teitä huvittaa lähemmin tutustua pukuihimme, olette tervetulleet konttoriimme kameroinenne.     Suomen Kauppa Osakeyhtiö"

Reippaat, vaikkakin vähän vastahankaiset toimittajat lähtivät Suomen Kauppa Oy:n konttoriin ja näkivät siellä näyn "jota täällä Suomessa toistaiseksi on pidettävä melkeinpä ihmeenä." Koko konttorin henkilökunta toimeenpanevaa johtajaa myöten oli pukeutunut uskaliaasti overalleihin! Kaikki (miehet) suostuivat myös kuvattavaksi, mutta neitien kohdalla löytyi suostuttelun jälkeen vain kaksi rohkeata, jotka uskalsivat esiintyä overall-housut jalassaan valokuvassa.

Jutussa kerrotaan overall-aatteen leviävän maailmalla yhä vain laajemmalle ja "kalliinajan vastustajaa" käyttävät niin senaattorit ja valtiomiehet kuin papitkin. Amerikassa (no niinpä tietysti!) oli tapahtunut jopa vihkiminen, jossa sekä sulhasella että papilla oli päällään overallit. Englannin Overall-liitto järjesti mielenosoituksen overallin hyväksi (kuvassa kulkue).

Overallin todetaan olevan "eriskummallinen puku, joka ei täytä suuria vaatimuksia mitä kauneuteen tulee, mutta on sitävastoin osottautunut niin käytännölliseksi, että se suuressa maailmassa on levinnyt kaikkiin piireihin".

Kävelyllä -blogi on elänyt omaa elämäänsä vuoden 2008 kesästä asti. Ja hyvin on pärjäillyt kun vilkaisin kävijätilastoja - mahtava määrä lukijoita, katselijoita, kurkistelijoita ja  piipahtajia on blogissa käynyt, vaikka uutta materiaalia ei ole sivuille tullut aikoihin. Ehkä nyt olisi aika taas lisäillä jotain? Vähän kerrassaan ja hissun kissun... Viime kesän kirppari- ja divarilöydöt innostavat, samoin lähenevä kevät. Juu, kyllä tammikuussa saa aloittaa haaveilun keväästä.

Kuva: Me Naiset -lehti nro 9/1966

                                                 


Olen viime kuukausina miettinyt paljonkin sitä, millainen työntekijä olen. Joustava ja ahkera sekä jämäkkä ja määrätietoinen?  Tiimityöntekijä, joka kykenee myös itsenäiseen työskentelyyn? Pätevä tietysti - muttei liian? Tietoinen omasta arvostani, mutten pyydä liikaa palkkaa kuitenkaan?

                                 


Niinpä niin, työpaikan hakeminen monen, monen vuoden  tauon jälkeen aiheuttaa toisinaan tenkkapoita. Mitä ihmettä työnantajat oikein nykyään työntekijältä haluavat?  Tuleepa välillä mieleen suosikkisarjani "Ponille kyytiä" ja sen lyömättömät senssivideot: "My name is Pam and I am looking for a Man, who is goodlooking, but doesn't know it. A Man who is rich, but doesn't show it" jne jne.

                                       


Okei, okei, olen varmaan kaikkea tuota joustavaa ja positiivista. Mutta olen myös aamuäreä, unohtelen välillä asioita enkä taatusti ole kovinkaan huoliteltu. Ei nyt sentään ole mustaa rantua kauluksessa ja alusvaatteet muistan (vielä) vaihtaa päivittäin. Ja työtäni kykenen tekemään katsomatta peiliin, joskus jopa monta päivää peräkkäin. Vuoden 1963 suosikkityttöä ei minusta saa millään!

               



Kuvat ja kysymykset Elokuva-Aitan(10/1963) Pienestä testileikistä "Oletko huoliteltu työpaikallasi?"

Vuonna 1920  taivasteltiin epäterveitä muotimaailman oikkuja. Kuvateksti kertoo:
"Ajan merkit: Sota seurauksineen on synnyttänyt monia sairaalloisia ilmiöitä ja kasvannaisia ja varsinkin muodin alalla. Kuvamme esittävät 1) New-yorkilaista naikkosta apinannahkaisissa turkeissa 2) Amerikassa mieluisaksi käynyttä autohuivia, jota kannetaan turkkilaiseen tapaan 3) selätöntä pukua, jota ohut helmiketju kannattaa."  Hmh, kaikenlaisia naikkosia sitä...

               
Kuva: Suomen Kuvalehti 2/1920

Vuoden 1911 "Helsingin Kaiku" -lehti seuraili maailman muotitapahtumia tarkalla silmällä. Kevätnumerossa kerrottiin "sivistyneen maailman mahtavimman ja mielivaltaisimman hallitsijattaren" - muodin - huomiota herättävästä uutuudesta. Esikuva tähän erikoiseen hameeseen oli haettu haaremeista asti ja niitä näkyi jo Pariisissa.

                  

Tätä uutuutta nimitettiin tavallisesti "pasha-hameeksi" ja sen muodosti laveat housut, joiden päälle hame "harmoonisesti ja sulavasti" sovitettiin. Ratkaisevaa tuossa asettelussa oli käyttäjän maku ja sopivaisuuskäsitys. Yhtenä elementtinä oli tietysti "illusionien luominen"!! Uusi muoti muistutti paljon polkupyöräilyssä käytettyä housuhameita, erottuen siitä täyttämällä naisellisuuden ja sopivaisuuden vaatimukset. Missään tapauksessa sitä ei haluttu pitää miesten pukeutumisen jäljittelynä.

Toimittaja hieman epäilee, "voittaako tämä uusi muoti alaa ja pääseekö pysyväiseksi." Mutta muistuttaa, että "heikomman sukupuolen synnynnäinen kyky keikailla ja tuoda ilmi sulavuutta saa tässäkin puvussa toimintamahdollisuuden." (??) Ja eipä aikaakaan, kun:   lehden seuraavassa numerossa kerrotaan, että Espiksellä on nähty pääkaupungin ensimmäinen housuhame (kuvassa alla).

               

    ___________________________________________________________________________







Ja hei kaikki työkaverit, ystävät:

Meillä oli niin mukavaa lauantaina, eikö vain? Harvoin on tuollaisia pippaloita, joissa tapaa vanhoja, uusia, poislähteviä ja jo lähteneitä.

Katseenkestävissä asuissa. Ja kaikkia kohottavia, puristavia, muotoilevia keinoja käyttäen...

               

Tänä kesänä pyöräilyharrastukseni on uuden kodin sijainnin vuoksi kasvanut aivan uusiin ulottuvuuksiin. Täältä on mukava hurauttaa keskustaan, kierrellä Lauttasaarta, käväistä Leppävaarassa. Työmatkojakin olen ajellut ja reitti kulkee upeasti nurmikenttien ja Keskuspuiston läpi lähes keskustaan. Helsinkikö kivikylä?

Kypärää en ole saanut hankittua, vaikka ystävän pyöräilyonnettomuus (lähes seitsemän viikkoa saikulla) sai kyllä vakavasti harkitsemaan. Artikkeli Suomen Urheilulehdestä vuodelta 1902 kannustaa kuitenkin pitämään yllä pyöräilyharrastusta, kuitenkin riskit huomioon ottaen. Siihen aikaan muuten myös automobiiliajo luettiin pyöräilyharrastukseksi...


Neuvoja pyöräilijöille.
Ken pyöräilköön, ken olkoon pyöräilemättä?
"Poika alkakoon pyörällä ajaa vaikkapa kuinka nuorena tahansa, jos kiivas juoksu ja rasittavat leikit häntä nähtävästi huvittavat. Mutta hän käyttäköön silloin lasten pyörää, joka painoonsa ja suuruuteensa nähden hänelle täydellisesti soveltuu. Kun hän pyöräilee, seuratkoon häntä, varsinkin hänen vallan nuorena ollen, aikaihminen, joka pitää huolta siitä, ettei hän saa ajaa liian nopeasti eikä korkeita, pitkiä mäkiä ylös. Kilpailuihin älköön lapsi milloinkaan otako osaa. Jos poika on luonteeltaan alakuloinen ja nähtävästi rakastaa alallaanoloa sekä kernaasti välttää ruumiillisia ponnistuksia, tutkikoon häntä lääkäri, ennen kuin hänet pyöräilemään lasketaan."

"Tyttölapsista ollaan lääkärien piireissä eri mieltä. Eurooppalaiset fysioloogit arvelevat, että lienee edullisinta, jos tyttö vasta 15:nnen ikävuotensa jälkeen saapi tilaisuutta pyöräurheilun harjoittamiseen. Amerikkalaiset lääkärit sitä vastoin väittävät, että sääntö, joka koskee poikia, koskekoon tyttöjäkin, ja että kuta aikaisemmin tyttö rupeaa pyöräilemään, sitä vähemmän tulee häntä hänen myöhäisemmässä ijässään vaivaamaan nuo  eurooppalaisten naisten tavalliset sisälliset taudit. Amerikassa pyöräilevät tytöt paljon aikaisemmin ja paljon ahkerammin kuin meillä, ja siellä ovat n.s. naistaudit melkein tuntemattomat. Tämän onnellisen seikan lukevat sikäläiset asiantuntijat tyttöjen aikaisen pyöräilemisen ja urheilemisen ansioksi. "


Kuinka tulee meidän hengittää?
"Ainoastaan syvään hengittämisen kautta täyttyvät keuhkot kautt'aaltaan ja laajenevat keuhkojen yläosissa olevat pienet solukkeet. Sen vuoksi tulee meidän ajaessa aika ajoin kohota pystyyn, vetää olkapäämme hieman taaksepäin, hengittää syvään ja pidättää muutamaksi sekunniksi henkeämme. Uloshengittäminen tapahtukoon voimakkaasti ja nopeasti. Ilman virtaus keuhkoihin kulkekoon säännöllisesti nenän kautta. Suu on pyöräillessä ja muulloinkin aina pidettävä lujasti sulkeutuneena. Jos tällä tavalla raittiissa ilmassa hengitämme, eivät ainoastaan meidän keuhkomme voimistu, vaan me tulemme myös vähemmän taudeille alttiiksi."

Kuinka usein tulee pyöräilijän astua satulastaan kävelemään?
"Niin usein kuin mahdollista. Istuessa ja yhtämittaisesti polkiessa tulee näet suuri joukko verisuonia puristuksen alaisiksi, joten niissä verenkulku ei voi säännöllisesti käydä päinsä. Sama koskee osaksi joitakuita vatsaontelon elimiäkin. Sydämelle tulee siten enentynyt työ joten se helposti rasittuu. Tätä rasitusta me istuessamme heti huomaa. Siinähän se polkupyörällä ajamisen suurin vaara onkin. Sen vuoksi olisi välttämättömäksi tavaksi ottaa, että jokikisessä vasta mäessä aina käveltäisiin."



        

Minkälaisen puvun tulee olla?
"Minkälainen tahansa, kun vaan ei käytetä sukkanauhoja. Tietysti ovat kureliivit poistettavat. Keveä päänpeite, mutta rinnalla ja varsinkin vatsalla jotakuinkin lämmin puku.Vastatuulessa pantakoon esim. paperi vatsalle vaatteitten alle. Satulan tulee olla mukavan, etenkin naispyörissä.

Ainoastaan sellaiset ihmiset kelpaavat pyöräilijöiksi, joiden sydän, keuhkot ja yleensä kaikki elimet ovat terveet. Lapset varokoot ylenrasittumista. Sydämentykytyksen tahi hengenahdistuksen uhatessa on lepo tarpeellinen."

Mainokset ja kuvat: Ylimmät Suomen Urheilulehdestä 1902,Husqvarna-polkupyörän mainos /1928, Nokian polkupyörärengas/1925