Aika kivoja lastenlauluja on maailmassa. Tämän Makkaralaulun (joka on ilmeisen vanha) kuulin ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten työkaverin laulamana.

Makkaralaulu

Makkaras on kaksi päätä
toinen pää on tää
ja toinen pää on tää
- se on vaikea ymmärtää.

Toisesta päästä kun puraisee,
niin toinen pää se jää,
se vastakkainen pää se jää.

Ei koskaan lakkaa kaikumasta
laulu makkarasta,
ja laulu makkarasta
ja laulu makkarasta.

Ei koskaan lakkaa kaikumasta
laulu makkarasta,
laulu makkarasta.

60-luvun kasvatille se ainoa oikea ja  aito  versio Pienestä Ankanpojasta on Kipparikvartetin. Kipparikvartetin levytys yhdessä Metrotyttöjen kanssa ilmestyi vuonna 1952. Siinä oli jänniä ääniä laidasta laitaan. Korkeata ja matalaa, iloista ja vielä sopivasti pelottavaakin. Kuvassa kvartetin jäsenet Auvo Nuotio, Teijo Joutsela, Kauko Käyhkö, Olavi Virta ja Harry Bergström.


Pieni ankanpoikanen
(Little White Duck)
säv. Bernard Zaritzky
suom.san. Kyllikki Solanterä

Pieni ankanpoikanen, polskutteli veessä, pien' ankanpoikanen, lumpeenlehden eessä.
Se haukkasi lehdestä palasen ja sanoi sitten: "Mä olen iloinen. Olen ankanpoikanen, polskuttelen veessä. Kuak, kuak, kuak!"

Pieni sammakko, kurnutteli veessä, pien' sammakko, lumpeenlehden eessä.
Se sieppasi suuhunsa palasen, jota ankka söi, ja sanoi: "Olen iloinen. Olen pieni sammakko, kurnuttelen veessä. Krrr, krrr, krrr!"

Pieni vesikirppu myös uiskenteli veessä, pien' vesikirppu myös, lumpeenlehden eessä.
Ui luokse ankan ja sammakon ja sanoi niille: "Iloinen tää veikko on. Olen vesikirppu vain, uiskentelen veessä. Kuik, kuik, kuik!"

Pieni käärme veikeä, kiemurteli veessä, pien' käärme veikeä, lumpeenlehden eessä.
Pois pelotteli muut, vesikirppusen, söi suuhunsa ja sanoi:" Olen iloinen. Olen käärme veikeä, kiemurtelen veessä. Ssss, ssss, ssss!"

Pieni lumpeenlehti vain, yksin kelluu veessä, pien' lumpeenlehti vain, matalassa veessä.
Ei sammakkoa näy, eikä ankkaakaan, pois käärme ui vesikirppu vatsassaan.
Pieni lumpeenlehti vain, yksin kelluu veessä. Buuu, huuu, huuu!




Kuvat: Tampereen Pukutehtaan Ritaripuku-mainos vuodelta 1952.
Sanat: Laula kanssamme rakkaimmat lastenlaulut- kirjasta (Valitut Palat 1990)

Nämä tulevat lastenlaulupostaukset omistan omille lapsilleni, nyt jo isoille. Monen vuoden ajan oli tapanamme laulaa laulukirjasta iltasaduksi muutama laulu. Muutama venähti joskus muutamaksi kymmeneksi eivätkä kaikki laulut suinkaan olleet varsinaisia lastenlauluja. Laulukirjana oli useimmiten joku vanha koulun laulukirja 50-60-luvulta. "Itkevä huilu" oli jännä kappale, se piti laulaa alusta loppuun. "Oolannin sota" oli reipas ja hauska (!?) mutta "ikävän nyt kerron teille, mirri sairastui" oli täydellisessä pannassa. Sitä jos yritin aloittaa, lensi laulukirja seinään. Oli kuulemma liian surullinen. Tämä "Pieni kissanpoika" oli sopivasti jännä, vaikka hiiren kävikin huonosti. Figarol-mainos vuodelta 1957.