Uuvuttavan pitkän ja lumisen talven jälkeen kevät on saapunut rajusti ainakin tänne eteläiseen Suomeen. Viikossa lumet ovat lähes sulaneet teiltä ja pihoilta, vaikka jättimäisiä kasoja onkin vielä siellä sun täällä. Kansalaisten pukeutumisen yleisilme (ainakin tänään Helsingin keskustassa) on vielä MUSTA. Mutta kaupat pursuavat keväisiä värejä: hempeän sinisiä, vihreitä, punaisia ja keltaisia hepeneitä.

Kevätuutuudet eivät ole viime vuosien keksintö. Lehtiä selaamalla tulee mieleen, että kevään tulo on tainnut aiemmin olla  nykyistä paljon, paljon merkittävämpää. Ensimmäiset varovaiset kevätmainokset löytyvät lehtien maaliskuun numeroissa, mutta huhtikuu on varsinainen kevään räjähdys. Sieltä löytyvät niin kevätkankaat kuin kevätkaramellitkin.

Keväthattuja ei nykypäivänä juurikaan näe. Huhtikuinen Hopeapeili vuodelta 1958 esittelee hattumalliston valloittavat uutuudet. Pallollinen, hattusilkistä valmistettu profiilihattu on Anni Rinteen suunnittelema. Le Chapeaun organzasta valmistettu kupuhattu on koristettu muutamalla sulalla. Enni Toivon kokoelmasta löytyi lierihattu sydvestin tapaan, somisteena ripsinauhasta tehty solmuke. Sen mainitaan parantavan sekä hiusten että ihon väriä kauniisti.

Itse toivoisin ehkä eniten kevätautoa. Vanha pitäisi vaihtaa jo kulutuksenkin vuoksi, mutta mistä löytyisi se häikäisevän uusi (ja edullinen, vähäpäästöinen, kestävä jne) auto kevät-, kesä-, syys- ja talvikäyttöön? Se jonka ratissa minäkin voisin omistaa koko maailman?

Kuvat: Viva kenkämainos/1937,  Grand Magasin-mainos/1919, Karamellitehdas Koiton Kevätkaramellimainos/1931, Fix kangasmainos/1964, Keväthatut Hopeapeili 4/1958, Ford Motor Company of Finland -mainos/1931.

Vuoden 1920 Suomen Kuvalehden numerossa 26 kerrotaan toimitukseen saapuneesta kirjeestä, jonka sisältö oli seuraavanlainen:

"Olemme mielenkiinnolla lukeneet arv. lehtenne n:ossa 21 olevan kirjoituksenne: Taistelu vaatepulaa vastaan, ja saamme täten ilmoittaa, ettemme  mekään täällä Suomessa ole niin jäljellä tätä ulkomailla alkanutta taistelua vaatepulaa vastaan. Konttoriimme on viime vuonna hankittu pienempiä määriä overalleja, joita on myyty lähimmille ostajillemme ja on sitäpaitsi sekä johtokuntamme että henkilökuntamme käyttänyt niitä konttoripukuina. Jos Teitä huvittaa lähemmin tutustua pukuihimme, olette tervetulleet konttoriimme kameroinenne.     Suomen Kauppa Osakeyhtiö"

Reippaat, vaikkakin vähän vastahankaiset toimittajat lähtivät Suomen Kauppa Oy:n konttoriin ja näkivät siellä näyn "jota täällä Suomessa toistaiseksi on pidettävä melkeinpä ihmeenä." Koko konttorin henkilökunta toimeenpanevaa johtajaa myöten oli pukeutunut uskaliaasti overalleihin! Kaikki (miehet) suostuivat myös kuvattavaksi, mutta neitien kohdalla löytyi suostuttelun jälkeen vain kaksi rohkeata, jotka uskalsivat esiintyä overall-housut jalassaan valokuvassa.

Jutussa kerrotaan overall-aatteen leviävän maailmalla yhä vain laajemmalle ja "kalliinajan vastustajaa" käyttävät niin senaattorit ja valtiomiehet kuin papitkin. Amerikassa (no niinpä tietysti!) oli tapahtunut jopa vihkiminen, jossa sekä sulhasella että papilla oli päällään overallit. Englannin Overall-liitto järjesti mielenosoituksen overallin hyväksi (kuvassa kulkue).

Overallin todetaan olevan "eriskummallinen puku, joka ei täytä suuria vaatimuksia mitä kauneuteen tulee, mutta on sitävastoin osottautunut niin käytännölliseksi, että se suuressa maailmassa on levinnyt kaikkiin piireihin".

Berliiniläinen lastenvaate- ja tarviketavaratalo Emma Bette, Bud u. Lachmannin kuluneessa postimyyntiluettelossa vuodelta 1914 esitellään kesämuotia eri-ikäisille lapsille vauvaikäisistä teineihin. Osa vaatteista näyttää enemmän nukenvaatteilta kuin elävien, liikkuvaisten ihmisten päälle puettavilta.



Tuon ajan lastenvaatetus myötäilee aikuisten muotia. Heti leikki-iästä selvittyään lapset puettiin pikkuaikuisiksi. Rimpsuja,pitsejä, nauhoja... Nykyajan äiti ei uskalla edes ajatella miten siitä kaikesta silityksestä selvittiin ilman kunnon höyryrautaa! Kuvasto esittelee muutamalla sivulla erityisesti valkoisia vaatteita kesää varten. Hmm, varmaankin juhlakäyttöön, ei nurmikolla peuhaamiseen?



Uima-asut - joita näköjään oli vain pojille - esiteltiin tarkasti. Ylläolevassa kuvassa näkyy ranta-asuun kuuluvat kengätkin, unohtamatta olkihattua.

Tytöille sen sijaan löytyy sivukaupalla sopivia alusasuja . Myös korsetteja. Niiden käyttö piti aloittaa varhain, sillä olihan tärkeää, että tytön vartalo muotoutuu heti alusta pitäen kauniiksi.





Muitakin erikoisuuksia katalogista löytyy. Yllä olevassa kuvassa esitellään nahkaiset polvisuojat, jotka suojaavat sukkia. Ja ne sukathan kiinnitetään sukankannattamiin, tottakai.  Sukankannattimet joo, mutta mitä ihmettä ovat nuo hygieniavyöt alla olevassa kuvassa?? Taitavat liittyä jotenkin vaippoihin? Ehkä vyöhön saatiin kätevästi kiinnitettyä sen ajan kangasvaippa?



Kun päässä on soma hattu, pitää jalassa olla sievät kengät. Tässä muutamia vuoden 1914 kenkiä tyttöjen mallistosta:



Kuvat: Emma Bette, Bud & Lachmann-tavaratalon postimyyntikuvasto "Fruhjahr u. Sommer 1914"

                                                 


Olen viime kuukausina miettinyt paljonkin sitä, millainen työntekijä olen. Joustava ja ahkera sekä jämäkkä ja määrätietoinen?  Tiimityöntekijä, joka kykenee myös itsenäiseen työskentelyyn? Pätevä tietysti - muttei liian? Tietoinen omasta arvostani, mutten pyydä liikaa palkkaa kuitenkaan?

                                 


Niinpä niin, työpaikan hakeminen monen, monen vuoden  tauon jälkeen aiheuttaa toisinaan tenkkapoita. Mitä ihmettä työnantajat oikein nykyään työntekijältä haluavat?  Tuleepa välillä mieleen suosikkisarjani "Ponille kyytiä" ja sen lyömättömät senssivideot: "My name is Pam and I am looking for a Man, who is goodlooking, but doesn't know it. A Man who is rich, but doesn't show it" jne jne.

                                       


Okei, okei, olen varmaan kaikkea tuota joustavaa ja positiivista. Mutta olen myös aamuäreä, unohtelen välillä asioita enkä taatusti ole kovinkaan huoliteltu. Ei nyt sentään ole mustaa rantua kauluksessa ja alusvaatteet muistan (vielä) vaihtaa päivittäin. Ja työtäni kykenen tekemään katsomatta peiliin, joskus jopa monta päivää peräkkäin. Vuoden 1963 suosikkityttöä ei minusta saa millään!

               



Kuvat ja kysymykset Elokuva-Aitan(10/1963) Pienestä testileikistä "Oletko huoliteltu työpaikallasi?"

                           

Pullonkeräys ja jätepaperi, ruokajätteet ja kartonki, tuttua juttua.  Tämän ajan ihminen joutuu tekemään monenlaista kierrätystä ainakin jos asuu kerrostaloyhtiössä. Kirpputoreille ja sorttiasemille on mahdollista viedä tavaraa, joka ei roskiksiin mahdu tai on liian hyvää sinne laitettavaksi. Lapsiperheille kirpparit ja kierrätyskeskukset ovat todellinen pelastus.  Sota-ajan eläneelle kierrätys merkitsee vielä jotain enemmän. Se ei niinkään liity luonnon säästämiseen tai maailman pelastamiseen. Kierrätyksen avulla jälleenrakennettiin sotien jälkeistä Suomea. Rautanaulassa oli veturin siemen.






Kuvat: Jätteet talteen- niitä tarvitaan/ 1945, Osaatko neuloa kestohousut?/1942, Huhtamäki-Yhtymän mainos: Älä tuomitse kauppiasta/1945

 Tätä jatkuvaa harmautta ei oikeastaan voi kirkastaa muu kuin Amar-sukkahousut! (1963)


         

                                 
(1936)
Joskus on ollut aika, jolloin nokialaisilla tarkoitettiin kalosseja, kumisaappaita, autonrenkaita. Kumipallojakin tuo Suomen Gummitehdas valmisti. Mainokset olivat jokseenkin rehvakkaita... 

            
(1910)

Kalossit ovat lähes kadonneet kaupoista, kumisaappaita sentään löytyy vielä. Kumia niissä ei tosin taida olla kuin nimeksi. Päällyskengät voisivat olla näissä säissä hittiartikkeli - ehkä jollain gore- tai muulla texillä pinnoitettuna kuitenkin??

      (1934)                           

                  
(1928)

                                       
(1942)

Vuonna 1920  taivasteltiin epäterveitä muotimaailman oikkuja. Kuvateksti kertoo:
"Ajan merkit: Sota seurauksineen on synnyttänyt monia sairaalloisia ilmiöitä ja kasvannaisia ja varsinkin muodin alalla. Kuvamme esittävät 1) New-yorkilaista naikkosta apinannahkaisissa turkeissa 2) Amerikassa mieluisaksi käynyttä autohuivia, jota kannetaan turkkilaiseen tapaan 3) selätöntä pukua, jota ohut helmiketju kannattaa."  Hmh, kaikenlaisia naikkosia sitä...

               
Kuva: Suomen Kuvalehti 2/1920

Joskus sitä kaipaa tuohon aikaan, jolloin kaikki oli toisin.

Sadevaatteet olivat iloisen kirjavia, miehillä meni kalsareissaan mukavasti ja silmälaseillakin näki jotenkin paremmin.

Synkkä päivä muuttui iloisemmaksi kun koti oli verhoiltu hämmästyttävillä väreillä.









                             


                                  


Automainonnassa keskityttiin silloin vielä olennaiseen: auto on  lämmin ja viihtyisä ja siinä on pirteät verhoilut. Ja kaiken kukkuraksi, marraskuistenkin päivien iloksi saattoi soittaa c-kaseteilta Hyvää Musaa!
Joskus, mutta vain joskus, kaipaan tuota aikaa! Ihana 70-luku!

               

                                 
                              
 Kuvat: Ylin kuva Uusi Maailma -lehden 18/1974 sadevaateartikkelista, Finnwearin Atlas-alushousumainos/1972, Nainen silmälaseissa on osa Piretan mainosta vuodelta 1974, Musakasetit ovat osa Rollins savukemainosta/1974. Rollins savukerasian veromerkki oli kasetteja ostaessa yhden markan arvoinen. 10 veromerkkiä kerättyään saattoi ostaa kasetin 19 markan hintaan.            

Tässä mainoksessa on sitä  oikeaa asennetta: naurussa suin kohti tuulta ja tuiskua! Ihastuttava ankea harmaus :)

               




Kuva Nokian kalossi-mainos vuodelta 1925