|
|||
 |
|
||
|
08.07.2008 - 19:46
Pikku uutinen Helsingin Kaiku-lehdessä vuodelta 1904 kertoo Lastenhoidon edistämisyhdistyksen perustamista lastenseimistä Helsingissä. Yhdistyksen ylläpitämä, työtätekevien äitien lapsille tarkoitettu seimi sijaitsi Kallion kaupunginosassa osoitteessa 3.linja 8.  Pientä maksua vastaan saattoivat äidit jättää lapsensa tuohon seimeen työpäivän ajaksi. Maksuksi oli määritetty 25 penniä päivässä, mutta "säälittävissä tapauksissa hoidetaan lapset ilmaiseksi". Näitä säälittäviä, ilmaiseksi hoidettuja tapauksia oli noin kolmasosa hoidokkaiden koko luvusta. Jutussa kerrotaan, että "kun lapset aamulla tuodaan laitokseen, puetaan heidät laitoksen puhtaihin vaatteihin ja saavat sitten päivän ajan hyvän hoidon ja terveellisen, voimakkaan ruoan". Laitoksen suosio oli muutamassa vuodessa voimakkaasti kasvanut "aivan vähäisestä alusta". Tuona vuonna lapsia oli hoidossa päivittäin useita kymmeniä. Yhdistyksen toinen lastenseimi sijaitsi Punavuorien kaupunginosassa.  Kuvat: Helsingin Kaiku nro 23/24 vuodelta 1904 28.02.2008 - 11:16
Helsingin Kaiku vuodelta 1912 valottaa jutussaan Helsingin tulevaisuutta. Tässä rempseä artikkeli kokonaisuudessaan. "Jo takavuosina tehtiin kaupungin asemakaavatoimistossa ehdotus tehdas-ja varastoalueitten järjestämiseksi pitkin Vanhankaupunginlahden rantaa - Sörnäisistä Vantaanjoelle saakka. - Satamaksi tätä lahtea niinikään on kauvan ajateltu; m.m. hra Lars Krogius innokkaasti puolusti tätä aatetta noin vuosi sitten tapahtuneessa Drumsötä koskevassa keskustelussa kaupungin valtuustossa."  Kuva: Toivo Vikstedtin piirroksia "Pikku-Helsingistä" /Helsingin Kaiku/1912 1. Fabianinkatu 22 2. Mikonkatu 15. 3. Uudenmaankatu 8 4. Uudenmaankatu 6. "Koska nyttemmin Viikin joutuminen kaupungin käytettäväksi on ollut kysymyksessä, on hra Lindgren ehdottanut tällekin alueelle satamalaitoksia, etupäässä puutavara-paperimassa-vientiä varten. Rautatie johdettaisiin tänne Malmin asemalta varsin mukavasti. Brändön yhtiön omistaman "Kivinokka" nimisen niemen mannermaalla on arkkitehti Lindgren myöskin ehdottanut tehdasalueeksi - taikka sataman hiiliasemaksi. Keskellä kuvaa näkyy Brändön saari ajateltuna valmiiksi rakennetuksi. Saaren keskustan muodostaa "Vapaamuurarien vuorelle" rakennettava "Akropolis", näyttelyrakennuksineen ja kivitaloineen. Tätä keskustaa ympäröi pienemmät yhteenrakennetut yhden perheen kodit ja äärimmäisenä renkaana ovat yksityishuvilat. - Kaupunkimme vastainen stadion on, kuten kuvassa näkyy, ehdotettu Brändön saarelle rakennettavaksi."  "Brändöstä johtavat sillat Mustikkamaalle, josta niinikään tulee huvilakaupunki. Ehkä tänne sitäpaitsi sopisi sijoitettavaksi joitakuita kaupungin, yliopiston tahi valtion sairaaloita tahi muita yleisiä laitoksia. Mustikkamaalta johdetaan liikenne lauttojen avulla Pohjoissatamaan. Kuvassamme näkyy vasemmalla kaupunki, satamineen ja Katajanokkineen, Töölön lahdet, Sörnäinen uusine miljöineen ja Vanhankaupungin uusi satama-alue. Vantaanjoesta alkaen, jonka suu näkyy tämän sataman oikeassa yläkolkassa, itäänpäin - kuvassa alaspäin - on Viikin alue, johon on ehdotettu 3 suurta möljää. Satamaa rajoittaa itäänpäin (alaspäin) Brändön yhtiön omistamat "Kivinokan" niemi ja Brändön saari. joka kuvassamme on keskellä. Tästä vasemmalle näkyvät Mustikkamaa ja Korkeasaari. Kuvan alalaidassa on Degerö, johon kuuluu kaupungin omistama Turviikin kansanpuisto." Ei tullut Akropolista eikä Stadionia Kulosaareen, ei. 1900-luvun alkuvuosikymmenet olivat suurien suunnitelmien aikakautta. Valtavastihan silloin suunnitelmia toteutuikin, mutta suurin osa jäi unhoon, ehkä syystäkin. Niin kai on nykypäivänäkin. 04.01.2008 - 20:23
 Oletko koskaan Kallion kirjastossa käydessäsi ajatellut vierailevasi Sörnäisten kansankirjastossa? Helsingin Kaiku -lehden numero 48 vuodelta 1913 kertoo vasta valmistuneesta kirjastosta. Tämä "yksinkertainen, mutta miellyttävännäköinen kivikartano" kohosi aukealle paikalle Porthaninkadun, Viidennen linjan ja Flemminginkadun risteykseen "tyydyttämään Sörnäisten etukaupungin sivistystarvetta". Tämä kansankirjaston Sörnäisissä sijaitseva haaraosaston mainitaan olevan ensimmäinen kunnan kokonaan kustantama yleinen kirjastorakennus Suomessa. Vuodesta 1889 toiminut kansankirjasto oli alunperin yksityinen, Alli Tryggin työläiskansan sivistämiseksi perustaman Kansankodin osa ja toimi Hämeentiellä puurakennuksessa. Vuonna 1899 kirjasto siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen. Kaupunginarkkitehti Karl Hård af Segerstadin suunnitteleman rakennuksen ulkoasua moititaan verraten vaatimattomaksi, mutta sisätilat onneksi korjaavat tilannetta. Jo porraskäytävä on ilmava ja valoisa ja sille "muodostavat perspektiivin alakerroksen kolme salia: oikealla sanomalehtisali, vasemmalla lasten lukusali ja keskellä harvinaisen kaunis lainaussali".  Laajuutta kerrotaan olevan yllin kyllin, eikä tilojen arvella käyvän ahtaaksi vielä pitkään aikaan. Ja kun näin käy, voidaan ottaa käyttöön tilava kirjastomakasiini, joka muuten sijaitsee pohjakerroksessa heti palveluskunnan asuntojen vieressä. Sörnäisten haaraosastosta tuli heti avaamisen jälkeen kovin suosittu. Melkoinen osa pääkirjaston (sijaitsikohan se silloin Rikhardinkadulla?) siirtyi sinne. Kirjalainojen luku nousi 10 000 kuukaudessa ja sanomalehtiä kävi lukemassa 200 ihmistä päivittäin. Lastensalissa vieraili 150 kävijää päivässä. Kallion paloasema oli näköjään tuolloin myös rakenteilla (kuva alla).  18.11.2007 - 16:56
Vanha lehtiartikkeli (Seura 34/1937) kertoo Helsingin salaperäisimmästä kauppiaasta, joka kulkee kaupungilla ani varhain ja myy maan mahtaville tavaraansa. Tuohon mennessä kaikki tasavallan presidentit olivat olleet hänen asiakkaitaan ja myös Suomen Pankki ja muut suurlaitokset tekivät hänen kanssaan kauppaa.  Kyseessä oli Kallion Vuorikaivon omistaja Matti Aalto, joka kesäaikaan toimitti helsinkiläisille asiakkailleen 500-600 litraa kaivostaan raikasta lähdevettä. Reportteri joutui tekemään tiedustelutyötä löytääkseen tuon hiljaisen kauppamiehen. Lopulta johtolankoja seuraten ja poliisinkin apua käyttäen hän päätyi Pasilankatu 33:een. Tuossa osoitteessa sijaitsi 1900-luvun alussa toimintansa aloittanut yritys kaivoineen. Kuusi metriä syvästä kaivosta pumpattiin joka aamu käsipumpulla vesi tuhannen litran tammitynnyriin. Tynnyri oli sijoitettu tarkoitusta varten rakennetuille rattaille, joilla pääkaupungin varhainen hevosmies sitten hiljaisia katuja ajeli ja jakeli kauppatavaraansa. Ajomies annosteli veden litran mitta-astialla tai suurimmille kuluttajille 5 tai 10 litran ämpäreillä.  Vanhimmiksi asiakkaiksi Matti Aalto mainitsee valtion päämiehet. "Presidentin linnaan on viety lähdevettä siitä lähtien kun maamme itsenäistyi". Ståhlberg, Svinhufvud, Relander ja Kallio ovat kaikki juoneet Kallion Vuorikaivon vettä. Vaikka suurin osa helsinkiläisistä jo tuolloin joi Vantaanjoen puhdistettua "nektaria", useat ulkovaltojen lähetystöt, suuret pankki- ja vakuutuslaitokset ja muut suurliikkeet tilasivat juomavetensä Aallolta. Jotkut tilasivat kaivovettä myös lääkärin määräyksestä esimerkiksi suurista leikkauksista toipuessaan. Lopuksi reportterikin maistoi tuota mustasta syvyydestä pumpattua, välkehtivän kirkasta vettä, joka oli virkistävän kylmää, raikasta ja mautonta. Piristävä vaikutus tuntui välittömästi. 30.09.2007 - 18:19
 Mielenkiintoinen pala Helsingin historiaa löytyi Suomen Kuvalehden joulunumerosta vuodelta 1918. Tuntematon kirjoittaja kertoo artikkelissaan pääkaupungin toimettomien ja varattomien poikien suojaksi perustetun työlaitoksen, Pikatoimisto Marsin toiminnasta.  Marsin toiminta oli suunniteltu niin, että mahdollisimman suuri poikajoukko voisi sen avulla saada ansiotyötä. Lähettitoiminnan (jakelu- perimis- ja pakkausosastot) lisäksi saattoivat pojat työskennellä mm veistolaitoksessa, jossa valmistettiin leikki-, talous- ja huonekaluja. Marsilla oli myös oma paikanvälitystoimisto. Kun uusi "kundi" pyrki Pikatoimisto Marsiin, tutkittiin hänen taustansa perinpohjaisesti. Kotiolot, koulunkäynti ja entiset ammatit otettiin huomioon. Jos poika sitten "edes tyydyttävästi" täytti asetetut vaatimukset ja oli kansakoulun käynyt, tarjottiin hänelle paikkaa asiapoikana mieleiseensä liikkeeseen tai konttoriin. Jos työnetsijän "entisyys ja ulkonainen esiintyminen" olivat epäilystä herättäviä, tarjottiin hänelle ensin palkallinen koulutus- ja kasvatusjakso.  Toiminnan vaikeutena mainitaan "kundit", jotka olivat tottuneet kaduilla toimimaan "vapaa-ammateissa", kuten kengänkiillottajina tai kengännauhakauppiaina. Tällaisia poikia ei säännöllinen työ Pikatoimisto Marsissa huvittanut ja he usein pyysivätkin kesken kaiken päästä "himaan". Marsin toimintatapaan kuului, että tällöin yhteistyössä pojan vanhempien kanssa yritettiin palauttaa töihin "sellaisetkin pojat, jotka röyhkeän käytöksensä ja siivottoman ulkonaisen esiintymisensä takia eivät voi saada paikkoja yksityisen luona." Pikatoimisto Mars huolehti myös poikainsa vaatetuksesta ja ruokkimisesta, koska useat olivat "kotoisin pääkaupungin kaikkein köyhimmistä kodeista" ja koko Suomea koetteli yleinen pula-aika. Helsingin kaduilla tarvittiinkin ripeäjalkaisia lähettipoikia, koska nelijalkaiset vetojuhdat olivat sodan ja pulan vuoksi miltei kadonneet. Pikatoimisto Mars oli Helsingin N.M.K.Y:n yksi toimintamuoto, joka jatkui ainakin 30-luvulle asti. Varhaista lastensuojelutyötä siis. 01.04.2007 - 18:31
11.03.2007 - 14:02
 Joitain aikoja sitten Viivi esitteli uuden kotikaupunkinsa Hyvinkään nähtävyyksistä nykyisen terveyskeskuksen, joka aiemmin toimi sanatoriona. Lupailin silloi palata parantola-aiheeseen omassa blogissani. Siispä tässä mielenkiintoinen pikku juttu Helsingin Kaiku-lehdestä vuodelta 1912. Artikkelin mukaan Sörnäisten kaupunginosassa Helsingissä sijaitsi tuolloin useita hyväntekeväisyyslaitoksia, jotka tarjosivat lähinnä ilmaisia lääkäripalveluja varattomalle väestölle.Sieltä löytyi mm. parikin lastentautien poliklinikkaa, silmätautien ja kirurgisten sairauksien poliklinikka, lastenseimi (Hanna Rothmanin lastentarha Sturenkadulla?) sekä Maitopisara-asema. Maitopisarayhdistyshän perusti Folkhälsanin kanssa ensimmäisiä lastenneuvoloita jo 1904 alkaen.  Eräs tällainen Sörnäisissä sijainnut hyväntekeväisyyslaitos oli Kristiinankadun varrella toiminut Lasten Kylpylä. Kylpylän omisti yhdistys nimeltä "Keräystoimikunta vähävaraisten keuhkotautisten hyväksi", jonka toimintaan kuului tuberkuloosin vastustaminen ja hoitoloiden perustaminen varattomille. Toimikunta perustettiin hallitsemaan varoja, jotka kerättiin tuberkuloosin vastustamisen hyväksi Suomen ensimmäisten valtiollisten vaalien yhteydessä 1907. (ÄÄNESTÄKÄÄ PELKÄÄMÄTTÄ! - muistattehan?)  Kylpylän toiminta pohjautui kansainvälisiin tutkimustuloksiin, joiden mukaan "tuberkuloosin siemen tulee ihmisruumiiseen useimmiten jo lapsuudessa, synnyttäen jonkin tuberkelitaudin joko silloin tahi puhjeten ilmi keuhkotautina vasta myöhemmällä iällä". Näissä tutkimuksissa pidettiin tärkeänä, että heikkojen ja sairaalloisten lasten terveyttä tulee vahvistaa ja näin suojata heitä tuberkuloosin uhreiksi joutumiselta. Sörnäisten Lastenkylpylä, joka mainitaan "aivan vaatimattomaksi muodoltaan" tarjosi lapsille erilaisia vahvistavia kylpyjä ilmaiseksi. Pääasiassa kylpyhoitoa tarjottiin "riisi- ja risatautia sairastaville sekä muutoin heikoille köyhille lapsille". Hoitoon otettiin alle 10-vuotiaita lapsia.  Edellä mainittuihin tauteihin tehokkain hoito oli suolakylpy, jonkin verran kylpylässä annettiin myös mallas- ja muita terveyskylpyjä. Köyhissä kodeissa tällaisia kylpyjä oli vaikea järjestää ja sen vuoksi kylpylästä tuli puolessatoista vuodessa suosittu hoitopaikka. Tilastot osoittivat puolen vuoden aikana annetun yli 6000 kylpyä ja hoitotulokset olivat hyviä. Kylpylän johtajattarena toimi Alma Jalava ja hoitoa valvoi lääkäri Armas Ruotsalainen, joka tutki lapset ja antoi hoitomääräykset. Me kaikki olemme saaneet tuberkuloosirokotuksen jo lapsena. Vastasyntyneiden rokottamisesta tuberkuloosia vastaan luovuttiin 1.9.2006. Jatkossa rokotus annetaan vain riskiryhmään kuuluville lapsille.  Kuvat: Sörnäisten nuoria vesoja ja kylpyamme-kuva/Helsingin Kaiku 38/1912, Keinotekoinen auringonvalo/Suomen Kuvalehti 1925, Takaharjun Keuhkotautiparantolan mainos 1912, Kysymys Seura-lehden 1937 "Kysyen kylän löytää"-palstalta 18.01.2007 - 21:07
 60-luvun helsinkiläislapselle on Stockmannin tavaratalo monenlaisia muistoja herättävä paikka. Se oli ostospaikka, jonne rytkytin kolmekakkosen bussilla pitkin Mannerheimintietä äidin kanssa. Joskus käytiin myös Sokoksella, mutta useimmiten ostokset tehtiin kuitenkin Stockmannilta. Uskon nähneeni kaikki Stockan jouluikkunat vuodesta -62 (vai oliko niitä jo silloin?). Voi sitä ihmetystä, jonka jouluikkunan liikkuvat hahmot herättivät!  Myöhemmin sitten tuli kellon alla tapaamiset (jossei sitten nähty kukkiksella). Ja vielä paljon myöhemmin tuli tutuksi se Stockan hieno lastenhoitohuone. Ja aina vaan myöhemmin tuli sitten ne Hullut Päivät ja Stockan kortti...   Kuvat: Valopiha/1931,Miesten tavaroita /1931, Berliet autobussi/1925, Tulee kerran huomispäivä/1943 18.12.2006 - 07:26
26.11.2006 - 22:57
 1. Kuva. Hienoston rauhallinen Töölö..."Hiljaista kuin haudassa" 2. Kuva. Kalliossa palaa köyhä kansa öiseltä puunhankintamatkaltaan. 3. Kuva. Sörnäisten leveälahkeiset "apachit" tanssivat villejä sotatanssejaan. Rakkaita paikkoja Helsingissä on paljon, rakkaita muistoja yhtä lailla. Kaivopuisto ja Suomenlinna kesällä tai lumisena aikana, Tarvaspää koska tahansa. Bulevardi on keväällä ihana ja lehmuksenvihreä. Espalla viihtyy Kappelin konserteissa, joulumarkkinoiden aikaan ja Kirjan ja Ruusun päivänä. Kävelyllä Juhannusyönä keskellä Mannerheimintietä - valoisaa ja rauhallista. Linnanmäki ja vuoristoradan tuoksu. Uimarannat Lauttasaaresta Hietsun, Mustikkamaan ja Laajasalon kautta Kallahteen.  4. Kuva. "Narinkan" kulmilla tietysti myydään ja ostetaan. 5. Kuva. Rautatietorilla. Vitkastelijat laukkaava viimeiselle junalle. 6. Kuva. Hakaniemessä. Yöjono kaupungin halkokonttorin edustalla. Lapsuuden kotipiha Haagassa, myöhemmin Kruunuhaassa - muistoja täynnä: leikkipaikat, koulutiet. Äidin kanssa bussilla ostoksille keskustaan ja oivallus: Miksi tuossa kaupan ikkunassa lukee LIHAAKÖTT? Hurjaa nuoruutta, Mustikkamaan juhannusjuhlat ja Hurriganesii... Keskustan kadut kävelty moneen kertaan läpi milloin kenenkin kanssa. Myöhemmin ihka oma koti monessakin eri kaupunginosassa.  7. Kuva. Bulevardilla ajelevat illan humuista palaavat huvittelijat. 8. Kuva. Espiksellä. Muuan "väsynyt", joka ei ole saanut autoa käsiinsä. 9. Kuva. Kaivopuistossa. "Ihana kuutamo" Omat lapset ovat myös kasvaneet ja eläneet elämänsä helsinkiläisinä, samoilla seuduilla koko pienen ikänsä. Helsinkiläisinä, mutta hiekkatien varrella ja maatilan naapurissa! Kun lapset lähtivät kouluun, suurin huoleni oli se kuinka nämä pienet osaavat varoa asvalttiteillä hurjastelevia autoja. Hyvin selvisivät, ja ovat sittemmin tottuneet autoihin ja asvalttiin.  Nämä muistot viritti Helsingin Kaupunginmuseon näyttely "Horisontissa Helsinki" (Viivin vihje).Helsingin historiaa kivikaudelta näihin päiviin. Kannattaa käydä! Kuvat: Ola Fogelbergin sarjakuva vuodelta 1917 (Suomen Kuvalehti) samoin Kansanruokalan mainos. |
Kirjoittaja
 Päivittäisillä kävelyillä Käpsän mielessä pyörii kaikenlaisia asioita! Kuvituksena useimmiten aiheeseen sopiva vanha valokuva tai vuosikymmenten takainen mainos, kiiltokuva, kortti... Kategoriat on kyhätty kuvien mukaan, ei niinkään kirjoitusten! Yhteyden Käpsään saat sähköpostitse: kaepsae(tänne sitten se ät)luukku.com. Mukavaa olisi, jos laittaisit kommentteihin viestin kun linkkaat tämän blogin! Kategoriat
 
Sivut
Näitä seuraan
Sivupohja
Tilaa tästä
 Kiitokset
...???...
|
||
