Valokuvatorstain juhlapäivää vietetään haasteella KAKSI.




Ystävät jo tietävätkin heikkouteni: hevoset (ja tietyissä tilanteissa koiratkin).  Yli kolmekymmentävuotisen hevosharrastuksen jälkeenkin nuo uljaat, lämpimäntuoksuiset eläimet kirvoittavat minusta helposti liikutuksen kyyneleet. Erään ystävän häissä ei kyyneliä irronnut sitten millään - ei ennenkuin vossikka kaarsi Johanneksen kirkon pihaan hääparia noutamaan. Jo yltyi vuolas virta...

Vapun Varsovan matkalta kertyi useampikin hevosen kuva. Tässä parivaljakko kansallispäivän sotilasparaatista.

                                                


Valokuvatorstain aiheena tänään Rappion estetiikka

Valokuvatorstaissa haasteena tällä kertaa JOTAIN RAJAA!
Kannatan kaikenlaisia rajoituksia! Ehdottomasti.
Tämä kansalaisia ohjaava kyltti löytyy Hietaniemen hautausmaan lähistöltä.

Valokuvatorstain haasteena on tänään YHDESSÄ.
Joutsenet ovat mukavia kuvattavia. Isoja kauniita lintuja, joita on helppo lähestyä. Ja jotka helposti lähestyvät kuvaajaa. Tämä lintuperhe on kuvattu nyt laskiaissunnuntaina muutaman metrin päästä Seurasaaressa. Edes höhlä mäyräkoiramme ei noita uljaita lintuja hämmentänyt (vaikka koirarukka niin kuvittelikin). Perhe lipui yhdessä hieman kauemmas.









HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ HYVÄT YSTÄVÄT!

Voi miten mukavaa kun vuodatuksen kuvagalleria taas toimii!:
Valokuvatorstain haasteena on tällä kertaa VOIMA



Viettien ja vaistojen voima luonnossa hämmästyttää aina!

Valokuvatorstain tämäntorstainen haaste on HUMORISTINEN.





Odottavan aika on pitkä, varsinkin jos tunteet käyvät kuumina!
Korkealta tornista katsottuna tuo kävelty kuvio näytti liikuttavalta ja humoristiseltakin.

Valokuvatorstain tämänkertaisena haasteena on KIPUPISTE.



Laaja ja moniulotteinen aihe. Tällä hetkellä joudun pysyttäytymään haasteen kanssa lähipiirissä, kotioloissa. Koiran omistajalle yksi iso kipupiste on se hetki kun joutuu pohtimaan onko lemmikin parempi päästä tuskistaan vai yritetäänkö eläintä hoitaa vielä. Vanhan koiran kohdalla päätös on ehkä (mutta vain ehkä) helpompi tehdä. Päättäminen vetreässä keski-iässä olevan koiran elämästä/kuolemasta  on vaikeampaa.

Mäyräkoira-rodun kipupiste on tuo kummallisen pitkäksi jalostettu selkä, sen rappeumat ja välilevyjen pullistumat. Pahimmillaan selkävaivat johtavat mäyräkoirahalvaukseen ja koiran lopettamiseen.

Tämä kuvassa oleva vesihiisi-, vesikirppu- ja ahvenatarkkailijamme löytyi eilen kotoa liikkumattomana ja kovasti valittaen. Pieneläinklinikan Eläinsairaalan asiantuntijoiden (KIITOS taas kerran) avulla koira on nyt kotona, tarkoin hoito-ohjein ja kipulääkkein varustettuna. Takana yksi morfiininhuuruinen yö ja edessä kaksi viikkoa täydellistä lepoa. Kannamme koiran pihalle tarpeilleen ja muuta liikuntaa ei saisi sitten ollakaan. Aika näyttää auttaako konservatiivinen hoito vai joudummeko miettimään leikkausvaihtoehtoa tai ehkä koirasta luopumista.

Valokuvatorstain haasteena on tänään valokuva, jossa iäkäs nainen istuu tuolilla lukemassa kirjaa nurmikolla.

Vanhuuteen ja kuolemaan sekä lapsuuteen ja syntymään liittyvät asiat ovat viime aikoina olleet monestakin syystä merkittäviä elämässäni. Oma keski-ikäisyys tietenkin, hohhoijaa, vielä lisää tuota pohdiskelua. Miten äkkiä vilahtaa tuo hetki syntymästä kuolemaan, lapsuudesta vanhuuteen. Ja miten ihan pikkuiset joskus näyttävät ohikiitävän hetken  ihan vanhoilta ja miten vanhuksen kasvoissa näkyy  menneen pieni tyttö tai poika tunteineen.

Valokuvatorstain aiheena tänään TENKKAPOO

            


Tenkkapoo-tilanteita oli vähän väliä kahdella kurrenpojalla, jotka kesällä seikkailivat parvekkeemme edessä, muutaman metrin päässä. Mitäs tässä NYT oikein pitäis tehdä??

Tämänkertainen Valokuvatorstain haaste on tekstikatkelma.

Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.

(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)