Jotenkin tämä kaikki tuli mieleeni oravista...ja muutoista ja remonteista...ja karkauspäivästä...
Ihan ensimmäiseksi ne oravat: niitähän pyörii ihan joukkoina parvekkeemme ympärillä juuri nyt, kodinperustamispuuhat tietty mielessään. Kovaa säksätystä kuuluu ja triangelidraamaakin näyttää olevan ilmassa. Sivustaseuraajaa tietysti vähän jännittää miten puuhassa oikein käy! Todennäköisesti seurauksena on niitä suloisia pörröhäntiä oravanpoikia niinkuin aina ennenkin.



Kevät tuo mukanaan myös kodin(tai auton/veneen/moottoripyörän/työpaikan-)vaihtovireen. Lukuisat tutut ja ystävät ovat vaihtamassa kotia lähiaikoina. Ja muuttoa ennen joutuu paitsi pakkaamaan myös remontoimaan uutta kotia. Sehän ei tunnetusti ole sitä kaikkein helpointa hommaa aikatauluineen ja eriävine mielipiteineen. Tohinaa on kuin pörröhännillä konsanaan. Ja taas sivustaseuraajaa vähän jännittää miten puuhassa oikein käy!

Ja Karkauspäivä sitten! Hämmästykseni on suuri seuratessani tätä köyhtyvän Suomen meininkiä. Juuri kukaan kosituista miehistä ei hankkinut naiselleen hamekangasta! Joku kyllä vältteli vastuuta väittämällä, että tekstiviestitse ei voi kosia. Sehän ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Nyt kyllä ihan tosissaan jännittää miten tässä käy! Lepytysaakkosia saattaa tarvita kaiken tämän keskellä.




Kuvat: Seura-lehti 34-35/1948

                     




Ja taas kerran on käyty niitä rakentavia keskusteluja äidin ja tyttären kesken. Niitä, jotka alkavat pienestä viattomasta ja vienosta huomautuksesta, kohoavat mahtavaan crescendoon (ns "nupit kaakkoon"-osuus) ja päättyvät hillittömien, molemminpuolisten itkujen jälkeen puhdistavaan sovintoon ja muutaman päivän nöyryyteen ja hyvittelyyn.

 Eikö tämä koskaan lopu? Kaikkien niiden valvottujen öiden, "ei tänään karkkia"- ja "ei nyt osteta barbitaloa" -keskustelujen ja uhmaikäisen aamuisten pukeutumissirkusten jälkeen en tunne päässeeni kovinkaan pitkälle.Äiti on kakkapää edelleenkin.






                
 





Valokuvat vetelehtivästä nuorisosta Uusi Maailma -lehdestä nro 15/1966, Millien neuvot Pamille Ajan Sävel nro 27/1961 sekä James-housutjuttu   26/1962

                    
Voi tätä elämää...Kun tekis mieli puuttua tuon muutamaa kuukautta vaille täysi-ikäisen elämään varmasti enemmän kuin on tarpeen! Ikään kuin helpottaa vähän asioita, jotta ei aina tarvitsis kantapään kautta oppia kaikkea ja niin monimutkaisesti asioita tehdä. Mutta viisainta on varmaan katsella vierestä kun linnunpoika opettelee...








Välillä tulee tunne, että olenkohan muistanut opastaa kaiken tärkeän? Osaakohan se pestä pyykkinsä, hoitaa pankkiasiansa, käydä kelassa ja täyttää veroilmoituksensa? Ruokaa se osaa kyllä laittaa, mutta entäs taloudenpito? Riittääkö rahat kaikkeen elämiseen? Osaako ylipäänsä olla ihmisiksi?

Onneksi tämä esikoinen on rauhallinen ja varovainen luonteeltansa, ei hätiköi eikä hötkyile. Toisin kuin tuo nuorempi. Mitäköhän sen kanssa vielä tuleekaan eteen?





Auh ja Voih. Tänään on Äitien Kansallinen (ellei peräti Kansainvälinen) Huolipäivä.


    
                                                                          
                                                                     

      

                                 

Kuvat: Nuorisotili/ Viikkosanomat 1964, Osuuskassan lapsilisätili/Kotiliesi 1963, Miehen ja naisen käytöstavat/Seura 1937.