Voi yök miten inhottavaa kun siellä kylppärin maton alla vilahtaa toisinaan se sokeritoukka notkeine vartaloineen! Turha sanoa, ettei niistä mitään haittaa ole - kosteiden paikkojen asukkeja vaan... Onneksi muurahaisista ei tarvitse kärsiä kuin kevätkesästä kun ne riehaantuvat harhailemaan sisätiloihin. Kerran viikonloppureissun aikana olivat saaneet rakennetua keittiöön jo hienon pesän alun munineen rikkalapioni alle.

Ihme, ettei mitään vaatteidensyöjäötököitä ole ilmaantunut kun nuorison vaatteet asuvat jatkuvasti lattioilla ja nurkissa. Ja kiitos luojalle, että mitään täiepidemioita ei ole enää yläasteella ja lukiossa!



 

 

Ystäväni, joka toimi talonmiesnaisena Helsingin eteläisen hienostokaupunginosan satavuotiaassa talossa kertoi aina mehukkaita juttuja viemärihyttysistä ja jokavuotisista torakkamyrkytyksistä. Niitä yhdyskuntia ei varmaan vanhasta, mutkikkaasta talosta saada koskaan kitkettyä. Oma äitini tupsutteli 60-luvun lopussa DDT:tä rakkaan kiinanruusunsa lehdille aina kun joku hyönteinen sitä uhkasi. Eipä näkynyt ötökkää enää!





  




Tällaisen "myrkyttömän myrkyn" perään voi vain haikailla?


















                              

Kuvat: Lampert: Bilderatlas des Tierwelts 1913 (hyönteiskuvat), Kansainvalistusseuran Kalenteri 1916 (Joukkomurha), Suomen Kuvalehti 1928 (Flit)