|
|||
 |
|
||
|
23.05.2008 - 14:11
Valokuvatorstain juhlapäivää vietetään haasteella KAKSI.
 Ystävät jo tietävätkin heikkouteni: hevoset (ja tietyissä tilanteissa koiratkin). Yli kolmekymmentävuotisen hevosharrastuksen jälkeenkin nuo uljaat, lämpimäntuoksuiset eläimet kirvoittavat minusta helposti liikutuksen kyyneleet. Erään ystävän häissä ei kyyneliä irronnut sitten millään - ei ennenkuin vossikka kaarsi Johanneksen kirkon pihaan hääparia noutamaan. Jo yltyi vuolas virta... Vapun Varsovan matkalta kertyi useampikin hevosen kuva. Tässä parivaljakko kansallispäivän sotilasparaatista.
|
Kirjoittaja
 Päivittäisillä kävelyillä Käpsän mielessä pyörii kaikenlaisia asioita! Kuvituksena useimmiten aiheeseen sopiva vanha valokuva tai vuosikymmenten takainen mainos, kiiltokuva, kortti... Kategoriat on kyhätty kuvien mukaan, ei niinkään kirjoitusten! Yhteyden Käpsään saat sähköpostitse: kaepsae(tänne sitten se ät)luukku.com. Mukavaa olisi, jos laittaisit kommentteihin viestin kun linkkaat tämän blogin! Kategoriat
 
Sivut
Näitä seuraan
Blogilista  Aforismiblogi Helsingin ostarit Helsinki-Vantaa Daily Photo Ikkunaiines Indo pro Brasil Kaikenlaista mielen museoista Kasvimaalla Kemppinen Kirjaston antitäti hyssyttää Kulutusjuhla Kuvia Helsingistä Lepiksen takapiha Lämmönjakohuone MariKoo Maurelita Menopaussi Meten oma lehti Muistaako kukaan Musta tulee perhe Mustarastaan laulu Nepotia Nono Okra Pankin talkkarit Perhealbumin aarteita Pikakahvia Pois työpöydältä PopuLAARI Päiväkuvitelmia (Russian) Tea Time Susupetal Tiina Kaarelan Blogi Tohtori Armi Painin lääkäriblogi Toista maata Tuumailua Työväenhistorian uutisvirtaa Valokuvatorstai Valpurin vinttikamari Vammaisen vartalon kuvat Verkkolehti In Medias Res Viikon fraasirikos Vilijonkka ja tyttäret Sivupohja
Tilaa tästä
 Kiitokset
...???...
|
||
Joskus Helsingissä Koffin hevosia nähdessäni sydän sykähti eikä pois voinut kääntyä ennen kuin ne olivat kadonneet näkyvistä. Silloin niiden nimet olivat Styrkka ja Fyrkka, mutta eiköhän lie sukupolvi jo uusi..
Ihana, ihana kuva.
Ja voi kun ei olisi yliherkkää herkempi noille, niin voisi joskus ajatella mennä lähelle. Mutta kun ei voi niin ei voi. :(
Joku vinksahdus päässäni aiheuttaa aina sen liikutuksen. Arvelen, että se liittyy jotenkin siihen, kuinka jotkut eläimet ovat ikäänkuin ihmisen palveluksessa, uskollisia ja lojaaleja... Olen kyynelehtinyt myös koirien tottelevaisuuskoetta katsellessani, noutajakoirien metsästyskokeessa ja luonnollisestikin pyyhkinyt tippaa linssistä myös Wienin espanjalaisen ratsastuskoulun näytöksessä.Hohhoijaa!
Uljaita hevosia kuvassasi! Ja kaksi!
Naisten takiahan ne suurimmat kyyneleet vuodatetaan...
Mut samaa mieltä olen hevosten uljaudesta (nyyhkis)!
Siinä on toinenkin kaksi-ilmiö. Nimittäin nuo takana olevat pariskunnat.